Joulun lapsi

Kaikki kolme lastamme ovat syntyneet joulukuussa. Esikoinen ensimmäisenä adventtina, keskimmäinen joulupäivänä ja kuopuskin aatonaaton iltahämärissä. Kolmeen kertaan olen saanut elää adventin odotuksessa syvästi itse Marian, Vapahtajan äidiksi tulevan, tuntoja kuunnellen ja jakaen.

Omilla lapsillani on ollut länsimaisen äitiyshuollon turvaama odotus- ja syntymäaika. Kuopuksen kohdalla lääketiede osoitti voimansa ja hänet saateltiin turvallisesti maailmaan pian sen jälkeen, kun huoli äidin ja vauvan voinnista oli nostanut hivenen päätään. En siis osaa kuvitellakaan Marian huolta tai Joosefin epävarmuutta, kun paikkaa viime voimillaan pitkän matkan tehneelle pariskunnalle ei esikoisen syntymän alla tahtonut täpötäydestä Betlehemistä löytyä.k

Kapaloon on nämä keravalaiset 2000-luvun lapset kääritty niin Jorvissa kuin Kättärilläkin, samaan tapaan kuin alkuperäinen Joulun Lapsi elämänsä ensimetreille puettiin. Niin nohevasti se kätilöiltä kävi – olikohan Marian kädet yhtä näppärät silloin 2000 vuotta sitten? Yhtä turvallisen olon se varmaan vauvoille antoi, millä vuosituhannella hyvänsä.

Samalla lailla kuin Maria kannoin lastamme yhdeksän kuukautta sydämeni alla. Kun syntiiymän ihmeen aika tuli, sain pikkuiseni rinnalle, ihan siihen sydämen päälle. Siihen he jäivät ja jälkensä jättivät – ikuisesti. Ilon kyyneleillä kastelin jokaisen päälaen ja upotin pienet pehmeät posket suukkoihin. Toivottuina Taivaan Isän lahjoina he saivat maailmaan tulla. Samaa toivon Marian tunteneen  omaa lastansa kapalossa katsellessaan.

Marian lailla jouduin yhden lapsistani luovuttamaan takaisin taivaaseen ennen aikojaan. Olen itkenyt Vapahtajan jalkojen juuressa hänen laillaan ja kysellyt Jumalalta, miksi hän antoi minulle tällaisen ristin kantaakseen. Ehkä vasta ylösnousemuksen aamussa asiat ratkeavat. Hymyilemme ehkä silloin toisillemme – Maria ja minä.

Minun joululapseni ovat tähtiä lähipiirissään. Vapahtajan syntymä sytytti tähden koko maailmaa kirkastamaan. Sama rakkaus molempia kannattelee. Joulun ihme on iankaikkisen toivon ihme.

Piia A.