Kiirettä pitää

Nea on diakoniatyöntekijä ja kielitieteilijä, joka pitää erilaisista sanaleikeistä sekä muista oivalluksista.

Onko sinulla kiire? Olen viime aikoina pohtinut paljon sitä, mistä kiire tulee. No, tietenkin se tulee siitä, että tekemistä on enemmän kuin aikaa, tai aikaa vähemmän kuin tekeminen vaatisi. Kiireen tunne voi kuitenkin tulla myös ilman edellä mainittuja ehtoja. Ehkä nykypäivänä informaatiotulvan ja aktiivisen elämäntyylin sekä itseen kohdistettujen vaatimusten keskellä on helppo jäädä tietynlaiseen kiiremoodiin, kun asiat tapahtuvat niin nopeasti ja olemme koko ajan tekemisissä uusien ärsykkeiden kanssa. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla julkinen liikenne kulkee niin tiuhaan, että omat aikataulut on helppo suunnitella minuutilleen, ja siksi täytyy myös vaikkapa juosta metroon, jotta ei joutuisi odottamaan muutamaa minuuttia seuraavaa metroa. Kulkuvälineestä toiseen ehtiminen on todellakin joskus minuuteista kiinni – nimimerkillä Kokemusta on ja itsepähän olen aikatauluni suunnitellut.

Suoritin opiskeluaikanani kolme kuukautta kestäneen harjoittelun eräässä eteläisen Afrikan valtiossa. Ensimmäisinä päivinä pyörittelin mielessäni kysymystä, jonka uskalsin jossain vaiheessa esittää myös mukana olleille opiskelukavereilleni: kuvittelenko vain, vai kävelevätkö ihmiset todellakin hitaammin täällä kuin Suomessa? Niin tosiaankin oli myös muiden mielestä, ja ainakin minulla kesti hetken aikaa rauhoittaa kävelyäni paikalliseen tahtiin. En usko kävelleeni stressaantuneena tai kiireessä paikasta toiseen, mutta tuntui hieman oudolta, kun siitä huolimatta itse menee muihin nähden kovaa vauhtia eteenpäin, vaikka sille ei ole syytä. (Paikallinen liikenne on muuten sitten ihan toinen juttu.) En muista, miltä liikkuminen tuntui Suomeen palatessa, mutta luulen kyllä palanneeni entiseen tyyliin reissusta palattuani mukauduttuani huomaamatta taas toisenlaisen pääkaupungin elämänmenoon.

Näin paastonaikana on hyvä hidastaa vauhtia ja myös pohtia sitä, mistä oman elämän kiire tulee. Vai onko oikeasti kiire? Onko jotain, jota voisin jättää pois – tai jota jopa tulisi jättää pois – jotta jaksaisin ja jotta huomaisin pieniin hetkiin piiloutuvat ilot? Kiireestä pitää myös pystyä ottamaan kiinni.

Aina ei siis tarvitse olla kiire. Elämä on oikeastaan aika mukavaa ilman turhaa hötkyilyä.

Levollista päivää toivottaen,
Nea