Nainen jota ei unohdeta

 Minna on kirjoista ja kirjoittamisesta pitävä pieni partiotyttö, jolle tärkeää ovat ystävät, tasavertaisuus ja vihreät arvot.

Minä olen Minna, Armon lapsi. Kun isäni syntyi keväällä 1935, oli Armolla vielä oma nimipäivä almanakassa. Sotien jälkeen nimeä annettiin lapsille vähemmän ja niinpä se vuonna 1949 poistettiin kalenterista. Äitini Toive menetti nimipäivänsä jo aiemmin, vuonna 1937.

Vanhempieni nimet eivät olleet yleisiä heidän lapsuudessaankaan ja myöhemmin erikoisia nimiä ihmeteltiin kerran jos toisenkin. Kaitpa niistä joskus vitsiäkin väännettiin ja lukemattomia kertoja väärin kirjoitettiin. Koska lapselleen haluaa aina parempaa kuin mitä itse on saanut, päätettiin minut kastaa Minnaksi. Eipähän lasta kiusattaisi erikoisesta nimestä.

Vanhempien kaunis ajatus ei aivan täysin toteutunut. Kiitos vaan Mikko Alatalo, joka Syksyn Sävelessä lauloit ”Minna, sut ottais jokainen mies”. Onneksi kaverini oli Marja-Leena, jolle Gösta Sundqvist omisti oman kappaleen samoihin aikoihin.

Meitä Minnoja on Suomessa reilu 30 000. Kultakausi ajoittui 70-luvulle, joten koulussa meitä oli luokalla aina useampia. Ala-asteella olimme Minna M. ja Minna H., yläasteella huudeltiin sukunimellä. Lukiossa olimme molemmat Minna M. joten eroksi tuli iso- ja pikku-Minna. Täällä seurakunnassa olemme yläkerran ja alakerran Minna.

Vuosien varrella olisin monesti toivonut erikoisempaa nimeä. Rauha Armontytär, miten hienolta se olisikaan kuulostanut! Jotta tavallisesta tulisi erityinen, päädyin toivomaan, että vanhempani olisivat valinneet nimeni Minna Canthin mukaan.

Tuo 1800-luvun kirjailija, lehtinainen ja naisten oikeuksien puolustaja oli aikansa merkkihenkilöiltä, jonka salonkiin kokoonnuttiin keskustelemaan uusista aatteista vapaamielisessä ja toisinaan hyvinkin kärkkäässä hengessä. Siinä oli esikuva minulle, joka parikymppisenä miesvaltaisessa työyhteisössä vakuutin, että kyllä lyhyessäkin hameessa voi asia-aiheesta kirjoittaa.

Minna Canth kuoli 53-vuotiaana, mutta hänen perintönsä elää yhä. Hänen kirjoittamiaan näytelmiä nähdään säännöllisesti teattereissa ympäri maata, naisasia ja tasa-arvo puhuttavat edelleen. Kansallisteatterissa esitetään vielä muutaman viikon ajan Seppo Parkkisen näytelmää Canth ja viimeisin elämänkerta julkaistiin vuonna 2014. Ruotsin muistisäännön mukaan, Minna är en kvinna som du ska inte glömma. (”Minna on nainen jota et unohda”. Påminna = muistuttaa, glömma = unohtaa).