Armoa!

Olen alkanut vältellä netin keskustelu- ja kommenttipalstojen, Facebook-uutisten kommenttiketjujen ynnä muiden vastaavien lukemista. Niiden seuraamisesta tulee usein todella paha mieli, kaikesta kun näyttää aina löytyvän jotakin huomautettavaa – jollei asiasta, niin sitten vähän asian vierestä. Joku ehkä ottaa niiden lukemisen rennommin ja jättää kommentit omaan arvoonsa, mutta silti ei voi kuin ihmetellä, minkälaisia asioita me ihmiset voimme toisillemme sanoa.

 

Jeesuksen mukaan ihmisen tulee rakastaa sekä Jumalaa että lähimmäistä (Matt. 22:36–40). Se tuntuu kuitenkin olevan vaikeaa: Erityisesti nettikeskusteluissa on havaittavissa ilmiö, jossa aluksi asiallisesti alkanut keskustelu päätyy yhtäkkiä kyseenalaistamaan vaikkapa alkuperäisen tekstin kirjoittajan älykkyyttä, tuomitsemaan hänet ikuiseen kadotukseen tai yksinkertaisesti haukkumaan hänet pystyyn. Osa kommenteista varmasti heijastaa niiden kirjoittajien pahaa oloa tai taustalla voi olla muu selittävä tekijä tai niin sanotusti lieventävä asianhaara. Onko silti oikein, että kohtelemme toisia tällä tavalla? Mielestäni ei.

Marke kirjoitti aiemmin sanojen merkityksestä. Niillä tosiaankin on merkitystä. Sillä on suuri merkitys, miten jonkin asian ilmaisee, ja asioita voi ilmaista monin eri tavoin. Erimielisyydenkin voi sanoa ääneen rohkeasti, mutta silti kunnioittavasti.

Lähestyvä pääsiäinen muistuttaa meitä armosta, ansaitsemattomasta rakkaudesta meidän osaksemme – suuresta rakkaudesta, joka kohdistuu jokaiseen ilman vastapalveluksia. Ehkä meillä olisi siitä vielä opittavaa.

– Nea