Pääsiäisyllätys

Lankalauantaina eli hiljaisena lauantaina Jeesus lepäsi haudassaan. Joukko keravalaisia nuoria pysähtyi Wanhaan Pappilaan ja sitoutui parin tunnin hiljaisuuteen. Sen aikana ei ollut lupa käyttää puhelinta tai jutella, vaan tarkoituksena oli pysähtyä ja levätä.

Osa köllöili sohvilla, jotkut tekivät palapelejä ja toiset värittivät hiljaisen viikon ja pääsiäisen teemoihin liittyviä kuvia.

 Jenna, Emma, Veera ja Sanni olivat yhtä mieltä siitä, että hiljaisuuteen vetäytyminen oli vaikeaa, mutta kivaa. ”Vaikeaa se oli, koska aina on niin paljon sanottavaa”, Jenna totesi.

Vaikka alkuun hiljaa oleminen tuntui haastavalta, jälkeenpäin kaikki sanoivat, että hiljaisuus teki hyvää. Moni huomasi, ettei ole ollut täydessä hiljaisuudessa pitkään aikaan tai ikinä, sillä yleensä tyhjinä hetkinä kotona tulee kuunneltua musiikkia tai oltua sosiaalisessa mediassa. Hiljaisuus päättyi Annin säestämiin lauluihin ja hiljaisuuden kokemuksen jakamiseen.

Pääsiäsiyön messua valmisteltiin yhdessä. Nuorilla oli messussa lukuisia tehtäviä; seurakuntalaisten vastaanottaminen ovilla, lukutehtäviä, säestystä, kolehdin kantoa ja kynttilöiden sytyttämistä. Messun jälkeen tunnelma oli väsynyt, mutta onnellinen. Nuorille oli iloinen yllätys, että seurakuntaa tuli koolle viitisenkymmentä henkeä. Messun alkamisen odottelukaan ei tuntunut tylsältä, sillä silloin sai jutella kiireettömästi ja tutustua toisiinsa. Monille yömessuun osallistuneille aikuisille tuli yllätyksenä, että työntekijöitä lukuunottamatta kaikki toteuttajat olivat nuoria, vapaaehtoisia seurakuntalaisia.

Kahden aikaan yöllä messun jälkeiset tarjoilut oli nautittu ja Wanha Pappila alkoi tyhjentyä. Pitkä, yhteinen ilta päättyi lautapelin pelaamiseen. Messun tehtävien aiheuttama jännitys oli väistynyt, ja tilalle tuli helpotus ja väsymys. Mikä oli nuorten mielestä yllättävintä? ”Mä en olis uskonut, että tää kaikki olisi voinut olla näin kivaa. Tästä jäi onnistumisen kokemus.”