Ihminen ei ole kone

 

Ihminen pystyy monenlaisiin suorituksiin. Ajattelumme on huippuluokkaa ja kehomme selviää monenlaisista koettelemuksista. Pyöritämme arkea ja saamme monenlaiset aktiviteetit loksahtamaan kohdilleen. Työ- ja perhe-elämä, harrastukset ynnä muut asiat sovitellaan toisiinsa siten, että kaikki soljuu mukavasti eteenpäin. Tai no, se on ainakin mahdollista. Kunnes tapahtuu jotakin, joka laittaa pakan sekaisin.

 

Vuosia sitten olin valmistautunut erääseen minulle tärkeään koitokseen. H-hetkellä jotain tapahtui ja epäonnistuin. Pitkän aikaa kestäneen odotuksen ja stressin päättyessä ei voinut muuta kuin purskahtaa itkuun, sekin tuntui silloin vähän nololta. Tilanteessa mukana ollut henkilö sanoi minua lohduttaakseen sanat, jotka eivät sillä hetkellä tietenkään kovin paljoa auttaneet, mutta jotka kuitenkin avasivat minulle jotakin uutta. Henkilö totesi, että ihminen ei ole kone.

 

Ajattelen, että ihminen pystyy suorittamaan elämäänsä – tarkoitti se sitten mitä tahansa – melko pitkään. Silloin syntyy illuusio siitä, että kaikki menee suunnitelmien mukaan ja kaiken onnistuminen riippuu vain omista taidoista ja sinnikkyydestä. Ihminen voi toteuttaa perfektionismia pitkän aikaa. Ihminen voi ajatella, että ehtii kyllä aina tehdä kaiken, mitä on suunnitellut. Ihminen voi myös ajatella, että kroppa kestää pitkäaikaisen kovan rasituksen vuodesta toiseen. Ehkä niin onkin.

 

Ihminen ei kuitenkaan toimi koneen lailla, vaikka me aikamoisia koneita olemmekin. Teemme virheitä, väsymme, sairastumme… Lisäksi ajattelemme, tunnemme erilaisia tunteita ja niin edelleen. Kuvaavaa on myös se, että tiedän ainakin yhden stressitestin, jossa oman elämän muutostilanteita tulee tarkastella parin vuoden ajalta. Parin VUODEN. Se tuntuu pitkältä ajalta, mutta joillakin pieniltäkin tuntuvilla asioilla voi olla meihin pitkät jäljet.

 

Minusta tämä on oikeastaan aika ihanaa. Vaikka on asioita, joissa todellakin toivomme onnistumista, me teemme joskus virheitä, vaikka olemme varmistaneet kaiken niin, että mitään virhettä ei tapahtuisi. Kaikki ei riipu meistä itsestämme. Lisäksi joskus voi yhtäkkiä tuntua siltä, että pitää vähän hellittää tahtia, ja silloin on hyvä kuunnella kyseistä oloa. Inhimillinen koneisto ei pysy kunnossa, jos siitä ei pidä huolta. Ihminen ei ole kone.

 

Torstaiterveisin,

Nea