Liisa Laurila

Ikihonkia, kevään konsertteja

Puita.

Karu maa, vaatimaton tanner kasvattaa komeat petäjät, ikipuiksi honkautuvat. Jylhillä saloilla ne korkenevat kohti taivasta, muuttuvat hopeanharmaiksi, kunnioitettavat puut. Äitienpäivän edellä, J. V. Snellmanin päivän iltana kuultiin viesti. Iäkkään presidentin aika oli täyttynyt. Suomalaiset nostivat lipun salkoon ja laskivat sen suruasentoon.Seuraavana aamuna liput nostettiin uudelleen salkoihin, nyt ylös asti, äitien kunniaksi. Pihoilla ja pientareilla vilkuttivat valkovuokot. Surua, kiitollisuutta ja toivoa, toukokuisessa viikonlopussa kaikki tunteet vuorollaan läsnä.

Valkovuokkoja.

Sain osallistua Keravan seurakunnan järjestämille yhteissyntymäpäiville, avecina. Totuuden nimissä, ei siihen omaan kutsuunkaan kovin pitkää aikaa enää ole.Mutta, se sitten, aikanaan.Tapahtuman teemaksi oli valittu linnut. Seurakuntasalissa soivat ja helisivät Markus Tirrasen valitsemien lintujen kevätlaulut.                 

Se lauloi illasta puoliyöhön,
ja taas, kun leimahti koilliseen
uus liekki uusine toiveineen
se heräsi, laulaja, laulajan työhön
ja oksalla nuoren omenapuun
koko suvisen kuun
se sepitti säkeitä armaalleen.

Mikä onkaan se lintu, jonka Markus esitteli ja jota Lauri Viita kuvasi säkeissään?


Lintusia. Ei vain yksi lintu,
talitintti, joka koko talven
yksitotisesti tirskutteli
mökin ympärillä.
Ei, vaan tänään soittaa kuoro lintujen.
Lahorastas? Kottarainen? Peippo?
Kiuru? Eipä ei, vaan Ruticillan huilu
lurittaa ja tremoloi ja laulaa
soolo-osan. Senpä Lindblad kuulee.
Ja hän kuulee kyyhkyläisen äänen.
Ja hän kuulee käen äänen. Nauttii…

Nämäkin linnut Markus esitteli, tässä kertauksena, P. Mustapään säkein.Viikonloppuna seurattiin kirjosieppojen kisaa kotipuissa. Tarjolla on vaatimattomia kesäasuntoja, etupäässä lautarakenteisia yksiöitä, joista edellisten asukkaiden jätökset on siivottu, muuten vailla mukavuuksia. Näyttää kuitenkin mainiosti kelpaavan laulajille.Seurakuntasalissa veisattiin tuttu Suvivirsi, jonka perimätiedon mukaan on sepittänyt ruotsalainen Israel Kolmodin.Kevät on ollut kylmänkolea. Silmut alkavat vasta puhjeta,  kevään merkit ovat viipyneet. Enää viive ei merkitse nälänhätää, niin kuin vanhan virsirunoilijan päivinä, vain ohimenevää mieliharmia.Lintujen konsertit ovat alkaneet, kuunnellaan pihapuiden laulajia.  Ihanaa kevättä! 

Sinivuokkoja.

Linnuista haltioissaan, parhain kevättoivotuksin Liisa 

0 comments on “Ikihonkia, kevään konsertteja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: