Eija V. kirjoittaa varhaiskasvatusta eli Vakkaa koskevista asioista ja ilmiöistä, Vakan sisältä ja joskus myös Vakan vierestä.
On se aika keväästä, kun alkukevään heräävä hento vihreys on vaihtumassa syvään, tummaan ja elämää täynnä olevaan vihreyteen. Kielot avaavat kukintojaan ja levittävät ihanaa tuoksua. Voikukat loistavat nurmikoilla kilpaa auringon kanssa. Ei millään raaskisi leikata yli pitkäksi kasvanutta nurmikkoa!
On se aika keväästä, kun ensimmäinen laulettu suvivirsi nostaa mieleen tunteita, kyyneleitä, muistoja.
On se aika keväästä, kun juhlitaan kerhojen, eskarin, koulujen päättymistä. Iloiset naurut helähtävät, ruusut tuoksuvat saajien käsivarsilla ja halaukset, rutistukset jäävät tuntumaan pitkäksi aikaa kehossa.
On se aika keväästä, jolloin pieni haikeus täyttää ajatukset. Nämä kerholaiset ovat syksyllä taas isompia. Tuntuu, että aurinko kasvattaa kesän aikana kasvien lisäksi myös lapsia. Osa kerholaisista siirtyy päiväkotiin ja päiväkerholaisuus on ohi. Eskarilaista kasvaa kesän aikana pieniä koululaisia. Joku työkaveri ei palaakaan syksyllä enää töihin, vaan jää eläkkeelle tai muuttaa pois.
On se aika keväästä.
”Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta”
Virrestä 571
Virrestä 571
Eija V.
Keravan seurakunnan blogi 
0 comments on “Jo joutui aika”