Mitä sinulle kuuluu – siis ihan oikeasti?

Nea on diakoniatyöntekijä ja kielitieteilijä, joka pitää sanaleikeistä sekä muista oivalluksista.

Tavatessamme aloitamme usein keskustelun kysymällä toiselta mitä kuuluu. Se on aika helppo kysymys ja toisaalta vastauskin on usein valmiina. Olen kuullut, että yleisesti ottaen brittiläinen tapa olisi hymyillä ja todeta, että hyvää kuuluu, entäs sinulle. Ei suomalainenkaan tapa välttämättä eroa edellisestä: vastaamme vähintäänkin, että ihan ok, vaikka todellisuudessa asiat olisivatkin ihan rempallaan. Joskus saatamme kertoa heti, että mieltämme painaa jokin asia. Toisaalta on myös mahdollista, että vaikka kaikki olisikin oikeasti ihan hyvin, keskitymme turhan paljon (pieniin) asioihin, joiden toivoisimme olevan toisin, ja se saa meidät ajattelemaan ja sanomaan ääneen, että nyt ei kyllä kuulu hyvää.

Lähipiirissäni on ollut tapana kokoontua säännöllisesti yhteen viettämään esimerkiksi itsenäisyyspäivää tai muita vuoden juhlapäiviä. Silloin istumme kaikki suuren pöydän ääressä kuulumisia vaihdellen ja hyvistä tarjoiluista nauttien. Jokainen kertoo vuorollaan, mitä kuuluu, ja näin ollen kaikki pöydän ympärillä istuvat saavat yhdellä kerralla päivityksen kunkin elämässä olevista ajankohtaisista asioista. Muutama vuosi sitten muotoilimme mitä sinulle kuuluu -kysymyksen uudelleen ja aloimme kysyä, mitä sinulle oikeasti kuuluu.

En tiedä, mistä ”ihan hyvin menee” ja ”kiitos, hyvää kuuluu” -vastaukset tulevat silloinkin, kun elämässämme on haasteita meneillään. Emmekö uskalla tai yksinkertaisesti jaksa kertoa vaikeita asioita ensisijaisina kuulumisinamme? Pelkäämmekö menettävämme kasvomme tai olevamme taakka muille? Luulen, että syitä on monia. Sekin on tietenkin mahdollista, että vaikeuksista huolimatta tuntuu siltä, että kaikki on ihan ok, mitä suotta surkuttelemaan!

Mietitäänpä sitten taas tilannetta, jossa meillä on sellainen tunne, että meille ei kuulu kovin hyvää, vaikka olosuhteet huomioonottaen oikeasti kuuluisikin. Silloin emme välttämättä huomaa tai muista kaikkea sitä hyvää, mitä elämässämme on, vaan eräällä tavalla jumiudumme epäkohtiin, joita väistämättä jokaisen elämässä ainakin silloin tällöin tulee vastaan.

Joka tapauksessa minusta on tärkeää kysyä toiselta, mitä kuuluu. Joskus kysymys voi olla pysäyttävä ja kysymyksen kohteelle suuri osoitus välittämisestä. Myös itseltään on hyvä kysyä, mitä minulle kuuluu. Silloinkin kannattaa kertoa, mitä ihan oikeasti kuuluu.

Heinäkuun lopun terveisin,
Nea