Posti-Patelle töitä

Eija V. kirjoittaa varhaiskasvatusta eli Vakkaa koskevista asioista ja ilmiöistä, Vakan sisältä ja joskus myös vähän Vakan vierestä.

Työurani aikana olen kirjoittanut lukuisia kirjeitä ja postittanut tuhansia kirjeitä. Olen lähettänyt kutsukirjeitä erilaisiin tapahtumiin ja juhliin. Olen onnitellut ja kiittänyt. Kertonut ohjeita ja pahoitellut, ettei asiat menneet, niin kuin toivottiin. Monenlaisia kirjeitä olen lähettänyt.

Menneellä viikolla postitin marraskuussa olevan kummileirin kutsukirjeet. Liimasin melkein kuuteen sataan kirjekuoreen tarralapun, jossa oli saajan nimi ja osoite. Sen jälkeen pujotin jokaiseen kirjekuoreeseen kutsun ja liimasin kuoren kiinni. Seuraavaksi minun olisi pitänyt hakea postista tarvittava määrä postimerkkejä ja liimata ne kuoriin. Onneksi tämän työvaiheen hoitaa nopeammin postituskone.  Kiitos sinulle, joka sen koneen olet keksinyt!

Sitten kutsut ovatkin valmiit postin kuljetettavaksi. Vuosien saatossa olen aika paljon tukenut ja edesauttanut suomalaista työtä. Postin henkilökunta lajittelee, kuljettaa ja jakaa kirjoittamani kirjeet seurakuntalaisille. Omalla pienellä osuudellani olen tukenut toisten ihmisten työllisyyttä.

Noin joka kuukausi kirjoitan ja postitan 70 lapselle kirjepyhäkoulukirjeen. Ihan tarkoituksella lähetän tämän kirjeen perinteisesti postin kautta. Onhan olemassa sähköpostit ja muut hienot viestinnän systeemit, mutta miltä tuntuukaan saada postilaatikosta omalla nimellä varustettu kirje. Harvemmin ainakaan lapset niitä enää saavat, aikuisetkin usein miten vain tylsiä laskuja.

Iltaperhekerhossa askarreltiin tällä viikolla ilahduttamiskortteja, heille, joita halusimme juuri sinä iltana ilahduttaa. Minäkin taidan tänään kirjoittaa ystävälleni perinteisen kirjeen, lyhyen tekstiviestin sijaan. Sitten on taas postipojalle töitä.

(Tätä kirjoitusta ei sponsoroinut posti!)

Eija V.