Thekla Natalia

Hän oli nuorin ja kaikkein kaunein. Suuret tummanruskeat silmät, pitkät ripset ja syvänmusta tukka. Suloinen, varhain äidittä jäänyt tyttö.
Professorin Elias Lönnrotin (9.4.1802-19.3.1884) perheeseen kuului isä, äiti ja neljä tytärtä. Esikoinen, Elias-poika oli kuollut jo kaksivuotiaana, Kajaanissa.

Thekla, oli vasta parivuotias, kun perhe muutti Sammattiin vuonna 1862. Muutamaa vuotta aikaisemmin oli ostettu Nikun talo, jota oli kunnostettu ja rakennettu toinen kerros, huoneita oli viisitoista. Kaksi yläkerran kamaria isä oli varannut itselleen: toisessa hän työskenteli, toinen oli kirjastona. Ikkunasta näkyivät pellot talon ympärillä, Haarjärven siniset laineet peltoaukean takana. Tyttärillä oli oma rantatupa, Paratiisi. Uusi, onnellinen elämänvaihe alkoi.

Onni ei tullut jäädäkseen. Äiti Maria sairastui keuhkotautiin ja menehtyi vuonna 1868. Pieni Thekla jäi orvoksi, myöhemmin hän menetti vielä kaksi sisartaan, Marian ja Elinan. Äidin jälkeen perheestä alkoi huolehtia toimekas sukulaisnainen, Serafia Wilhelmiina Lönnrot eli Miina. Sisaruksista vain Ida eli isäänsä kauemmin.

Thekla Natalia Lönnrot (23.8.1860-22.3.1879) sairastui keuhkotautiin vuonna 1878 ja kuoli seuraavana vuonna, 18-vuotiaana. Siihen aikaan niin nuori ei ollut edes täysi-ikäinen. Isälle rakkaan tyttären kuolema oli ankara isku, kerrotaan professorin istuneen pitkään kanteleensa ääressä, näppäilleen hiljaa sen sointuja ja purkaneen näin suruaan. 

Elias Lönnrotin perheen hautajaiset järjestettiin vaatimattomin menoin. Pidoista säästyneet rahat käytettiin kotiseudun hyväksi. Elias Lönnrot tuki Sammatin kappelia, perusti vuonna 1863 kirjaston ja vuonna 1867 kansakoulun, lahjoitti kirjoja ja koulutarvikkeita. 

Lönnrot oli eläkeläisenäkin työteliäs, laaja Suomalais-ruotsalainen sanakirja ja Lönnrotin uudistamat virret ovat tämän kauden saavutuksia.  Oliko työ pakopaikka pois surusta? 

Thekla Natalian muistoa kunnioittaakseen Elias Lönnrot tilasi Sammatin vasta korjattuun kirkkoon alttaritaulun. Adolf von Beckerin maalaama taideteos esittää paruusiaa, Kristuksen toista tulemista. Taulu tuotiin kirkkoon huhtikuussa 1883 ja  se sijoitettiin nikkarimestari Karl Kristian Sylvanderin verstaassa valmistettuun komeaan kehykseen. Vapahtaja seisoo maapallon päällä ehtoolliskalkki kädessään, katse kohti korkeutta kohotettuna, kutsuen seuraamaan.Huhtikuussa 1884 siunattiin haudan lepoon professori Elias Lönnrot. Pieneen kirkkoon ei koko saattoväki edes mahtunut.

Miksi mietin Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivänä Lönnrotin perheen kohtaloa ja Thekla Nataliaa? 

28.2.1835 Elias Lönnrot oli allekirjoittanut Kalevalan esipuheen. Kalevalasta alkoi maine ja huikea ura, joka päättyi lähes viisikymmentä vuotta myöhemmin. 

Theklan ja koko perheen kohtalo koskettaa. Jokaisella elämällä on julkinen ja yksityinen puolensa. Kuvaa katsellessa pohdin Lönnrotin perheen vaiheita, kuvan historiaa. Kristuksen hahmossa on sekä surua että toivoa. Elämän välttämättömiä aineksia molemmat. 

Suomalaisten suurmiesten vaiheita tutkiessa huomaa, kuinka elämä on ollut täynnä uutteraa työtä, vaikka perhepiirissä on koettu ankaria kohtaloita. Suurmiehet kestivät, tavalla, joka kelpaa esimerkiksi edelleenkin.

Adolf von Becker (1831-1909) oli Elias Lönnrotin opettajan, Reinhold von Beckerin poika. Hän oli paitsi maalari, myös Suomen taiteen kultakauden taiteilijoiden opettaja. von Beckerillä oli laajat suhteet Euroopan taidekouluihin ja hän saattoi näin tarjota oppilailleen mahdollisuuden täydentää opintojaan ulkomailla.

Thekla Natalian kohtaloa pohti Liisa. 

Otsikkokuvassa virsitauluun on aseteltu kolmen Elias Lönnrotin virren numerot. 46 on loppiaisvirsi ja kuvaa suurmiehen hengellistä ajattelua. 460 on sepitetty Sammatin kansakoulun vihkiäisjuhlaan, 572 on kirjoitettu 1860-luvun nälkävuosien jälkeen.