Ihan ihmetellä täytyy

Ihmeitä tapahtuu. Monet niistä jäävät huomaamatta, jotkut vaikuttavat hetken ja unohtuvat, joillain on elämää mullistava vaikutus. Vaikka pääsiäinen onkin vastikään taas eletty, en nyt kirjoita ylösnousemuksen ihmeestä.Meille kullekin tarpeellisin ihme lienee elämä itse. Että minä olen. Ja sinä. Että hengitämme ja ajattelemme. Emmehän ilman elämää voisi mitään ihmetelläkään. Elämä on ihmettelyn välttämätön, mutta ei riittävä ehto. Ihmettely on taitolaji.Luulen, että kyky ihmetellä iän myötä hupenee. Niin vain monesti käy, vähän kerrassaan menetämme jotain tärkeää. Silmämme samentuvat ja elämästä tulee arkista ja harmaata. Olen yrittänyt ottaa opikseni Martin Lönnebon kehotuksesta “opettele ihmettelemään” ja pyrkinyt katsomisen sijaan näkemään. Välillä havahdun huomaamaan, että harjoittelusta on hyötyä.

Eräänä aamuna näin mahtavan kauniin auringonnousun. Se oli ihme(ellistä). Ja vaikka vuorokauden kulun ja taivaan värit voikin tieteellisesti selittää, ei se pienennä sitä ihmettä, että päivästä toiseen, vuodesta toiseen, vuosikymmenestä, -sadasta ja -tuhannesta toiseen tulee aamu ja päivä ja ilta ja yö. Eikä mikään selitys muuta sitä, että jokainen aamutaivas ja iltarusko on erilainen kuin edeltäjänsä tai seuraajansa, ainutlaatuinen ihme.

Kevät on oma ihmeensä. Nyt ajattelen sinivuokkoja, jotka tunkevat nuppunsa maasta näkösälle heti lumen sulamisen jälkeen. Niin näyttää tapahtuvan mistään riippumatta. Huomennahan saattaa tulla lunta turpaan, eikä kasvaminen etene ollenkaan. Mutta kun aurinko taas lämmittää, ruskeanharmaa risujen ja kuolleiden lehtien peittämä maa värjäytyy siniseksi. Ihme kyllä.Ihmeellä on positiivinen kaiku. Jotain kaunista, ilahduttavaa, eheyttävää tapahtuu. Vai voiko olla epämiellyttäviä ihmeitä? Olisiko ihme, että sinivuokot eivät enää kukkisikaan? Jos elämä on ihme niin entäpä kuolema tai mikä vain surua, pelkoa, järkytystä aiheuttava asia? Jos “ihmeen kaupalla” selvitään tukalasta tilanteesta, niin voiko “ihmeen kaupalla” joutua ahdinkoon? Tätäpä pitää ihmetellä. Ehkä palaan kysymykseen joskus toiste.

”Opettele ihmettelemään. On ihme, että on olemassa maailmankaikkeus, elämä ja sinä. On ihmeiden ihme, että yleensä jotakin on olemassa.” (Martin Lönnebo)

Ihmeistä kirjoitteli