Kahvilasta toiseen – osa 1

Keravan tulokkaan  top10ssä kahvilat saivat oman mainintansa. Kun nyt päädyin kirjoittamaan niistä tarkemmin, huomasin ettei yhteen kirjoitukseen montaa käyntiä mahdukaan. Niinpä siis tästäkin tulee jatkokertomus.

Ma 23.4. 

 Kahvihammasta kolottaa. Päätän testata Cafe Villagen. Kokeilu on topata alkuunsa, sillä yritän sisään väärästä ovesta. Oikean oven löydyttyä puikkelehdin Subin läpi kahvilan puolelle. Pienen tilan pöydät ovat yhtä lukuunottamatta varattuja. Katsahdan kahvileipätarjontaa. Vitriinissä on erillisillä tarjottimilla yksittäisiä tuotteita. Lihapasteija. Voisilmäpulla. Kierrepuusti. Ankeaa. Kahvivalikoima jää katsomatta. Tiskin takana ei ole ketään. Vaikka pöydissä istuvat asiakkaat näyttävät viihtyvän, minua kuppilaan jääminen ei houkuttele.

Siirryn Keuda-talon Breikkiin, joka on paitsi ruokapaikka myös oppimismaisema. Liiketalouden opiskelija saa kokemusta kassalla ja ravintola-alan opiskelija keittiössä. Ensivaikutelma on neutraali ja siisti, vähän liiankin neutraali. Tarjolla on sekä suolaista että makeaa. Tuoreet munkkirinkilät houkuttelevat ja kaipaan aikaa, jolloin gluteenilla ei ollut väliä. Onneksi saatavana on minullekin  sopivaa syötävää, vaikkakin pakasteesta. Keitinkahvi ei ole tuoretta, mutta en anna sen haitata, sillä suklaamuffini on mehukas ja maukas ja hinta antaa paljon anteeksi. Kahviseurani valitsema suklaaleivos ja juustokakkukin maistuvat. Toisella kertaa voi kahvin sijaan valita vaikkapa kylmän kahvijuoman. Tai ostaa kahvileivät kotiin. 

Ti 24.4.

Menen kahville jo tutuksi tulleeseen Kulmikseen, jonne olen päätynyt lähinnä gluteenittomien kahvileipien takia. Voin valita kahdesta kakusta tai nauttia coocien tai marengin. Talon tumma kahvikin on vastatehtyä ja hyvää. Santsikuppi vähentää kukkaron kirpaisua. 

Paikassa on mukava tunnelma, paitsi ruuhkaisina aikoina. Erilaisia ihmisiä tulee ja menee. Jotkut, kuten minäkin, viipyilevät pitempään, toiset vain käväisevät. Jos ei katso kovin tarkkaan, ei ajan patina pinnoissa haittaa. Tosin lattian lakaisuun ei aina tunnu riittävän henkilökuntaa ja roskan määrä vähentää viihtyisyyttä.

Väliarvio

Kokemusten pohjalta mieleen tulee vanha sananparsi: “Ei mul vaan tartte kaffet keittää, vaik mä sitä vasten tulinki.” Kahvi on tärkeää, mutta onko kahvihetkessä jotain vielä tärkeämpää? Sunnuntain saarnassa pastori saattoi kuulijat miettimään elämässä koettuja Pyhän häivähdyksiä. Mieltä vaivaava puolivalmis bloggaukseni sai minut märehtimään ajatusta: Olisiko kahvi- ja kahvilahetkissä kyse jostain syömistä, juomista, seuraa, ilmapiiriä suuremmasta? Voisiko kokonaisuus olla enemmän kuin osiensa summa? Kahvilakierroksen jatkuessa parin viikon päästä saanen selvyyttä noihinkin kysymyksiin. Tahi en.

Kahvihampaan kolotusta lääkitsi