Kahvilasta toiseen – osa 2

Pari viikkoa sitten aloitin  kahvilakierroksen. Uusien paikkojen myötä vahvistuu ajatus , ettei kyse ole todellakaan vain kahvista ja juustokakuista.

Ti 8.5.

Heti alkuun on todettava, etten ole terassi-ihminen. Luonnon läheisyys, joka konkretisoituu ympärillä lennähtelevinä pikkulintuina häiritsee. Joskus myös varjoton paikka. Aurinko on kyllä “ihan kiva”, jos se on pilvessä tai itse olen varjossa. Lämmin kevätpäivä sai minut  kuitenkin pysähtymään Keravan aukion torikahvilaan ja ennakkoasenteineni astelin kahvilan tiskille. 

Ensimmäinen positiivinen yllätys oli tarjonnan runsaus. Erikoiskahveja, leivonnaisia, vohveleita – jotain mainitakseni. Onneksi olin jäätelötuulella, koska tänään ei ollut gluteenitonta kahvileipää. 

Toinen mukava juttu oli kahvin tarjoilu pöytään. Alkoi tuntua, että sopivilla negatiivisilla ennakkoasenteilla kokee iloisia yllätyksiä. Sain rauhallisen kahvihetken valoisassa ja ilmavassa kahvilassa. Miinukset olivat niin pieniä, ettei niissä ole paljon mainittavaa. Pikkulintuja? Vain yksi ja sekin hyvin varovainen murujen maasta noukkija. Kertakäyttöastioiden keveys vaati tarkkailemaan tuulta. Minuakin nopeampi puuska viskasi tyhjän lautasen maahan. Toisella kertaa otan mukaan jotakin lautaspainoiksi.  Tuntuu siltä, että tulee toinen kerta. Elämä osaa yllättää ja joskus kahvilatkin. Suosittelen 

La 12.5. Love story

Aurinko paistoi jo vähän liiankin kuumasti. Ajatus siitä, että Hilpeä Kahvikissa on varjon puolella ohjasi askeleeni radan alitse. Eipä olisi tarvinnut, jos olisin etukäteen katsonut aukioloajat: Lauantai – suljettu. Palasin takaisin tunneliin ja suuntasin ykköslaituria pitkin Doraan.

Doran puitteissa ei ole valittamista. Rauhallinen paikka. Siisti. Sisustuksen eteen on nähty vaivaa. Viehättäviä yksityiskohtia. Värimaailma on mietitty, tuolit  pehmeitä, pöytä sopivan korkea. Taustamusiikki ei häiritse, pikemminkin  vaikuttaa myönteisesti jopa musiikillisesti adhedonistiin (~henkilö, joka ei osaa nauttia musiikista). Tunnistin Love storyn sävelet.

Tähän kahvilaan voisi rakastua. Voisi, jos vesi ei olisi huoneenlämpöistä ja gluteenittomalle olisi jotain muutakin kahvileiväksi kuin kookosnyyttejä. Joskus on ollutkin, useimmiten ei. Ai niin. Pöytiintarjoilu on ystävällistä, mutta tavallisen kahvin kannat ja katat itsellesi. Ryppyjä rakkaudessa.

Väliarvio 2

Tartun googlen näytölleni tuomaan tuntemattoman lausahdukseen: ”Kupillinen erikoiskahvia parhaan ystävän kanssa on onnen täyteisintä ja parhainta aikaa.” En Keravasta vielä paljon tiedä, mutta niin torikahvila kuin Dora Cafekin voivat täällä tarjota oivallisen paikan juuri tuollaisille hetkille. Pyhän häivähdyksille, jotka toteutuvat kahden ihmisen kohtaamisessa. Love story.

Ei kahta kolmannetta. Kahvilakierroksen kolmas ja tällä erää viimeinen osa näppäytyy blogiin parin viikon päästä.