Hyvä lisä – kahvilakierros päättyy

Kahvilakierroksen viimeisessä osassa ajattelin käydä hyvä lisä -paikoissa. On niin monta kahvilaa, jotka ovat hyvä lisä jollekin toiminnalle. Kirjastossa voi pysähtyä silmäilemään lainaamiaan kirjoja kahvikupin ääreen. Sinkan kahvilassa museokierroskaveria voi odotella etukäteen tai kaikkea kokemaansa puida jälkikäteen. Citymarketin kahvilassa voi istahtaa keräämään lisäenergiaa ostosmatkaan. Mutta nämä ja monta muuta hyvä lisä -paikkaa jäivät nyt käymättä. Yhteen kuitenkin kerkesin nimittäin asemarakennuksen kahvilaan.

Asemalla kahvila on hyvä lisä, jos odottelee junaa tai haluaa pitää matkan varrella pikaisen palaverin tai jos haluaa vain juoda kahvia, kuten minä. Aivan aluksi pöytään istahdettuani kirjasin mustiin kysymyksen: “Vaivaako taikinan vaivaus?” Muuten hiljaisessa paikassa kuului monitoimikoneen hankaus. Kahvilanpitäjällä oli uusi taikina tulossa. Alkuun korvia kiusaava ääni muuttuikin hyväksi lisäksi: tuoreeksi pullaksi, piiraaksi tai suklaakakuksi. Tuota ääntä lukuunottamatta käynti oli positiivinen kokemus. Liian kuumana päivänä sopivan viileä, hinnoiltaan edullinen, tarjonnaltaan riittävän monipuolinen, palvelultaan ystävällinen. Mukavan näköisille ja hyvin istuttaville tuoleille olisi mahtunut monta muutakin kahvitteliljaa.

Tämä kahvilakäynti sai minut pohtimaan kokemuksen merkitystä ja sen sivuuttamisen vaikeutta. Oltuani lähes koko elämäni Helsingin päärautatieaseman vaikutuspiirissä, minulla on siitä selkeä kuva, joka ohjaa sekä ajatuksiani että käytöstäni. Sehän on hyvä asia. Säästää aikaa ja energiaa, kun tietää, missä on, mihin suunnata, millaista on odotettavissa jne. Mutta onko se vain hyvä asia? Rajoittaako vahva kokemus näkemästä uusia mahdollisuuksia? Estääkö se toimimasta toisin? Ohjaako se yleistämään silloinkin, kun siihen ei ole tarvetta? Ja ennen muuta estävätkö aiemmat kokemukset hankkimasta uusia kokemuksia? Siis oppimasta? Jäin miettimään näitä kysymyksiä ehkä siksi, että Keravan asemakahvilassa oli erilaista kuin kokemusteni rautatieasemalla. Ihmispaljous puuttui, läpikulkureitillä sai istua rauhassa, ilma oli raikasta,  ikkunoissa oli verhot. Ennen kokematonta! Ja virkistävää.

LoppuarvioKoska päätin kirjoittaa kahvilakierroksesta, jouduin pohtimaan muutakin kuin kahvin tuoreutta tai kakkuvalikoiman gluteenittomuutta. Kuten kierroksen osat yksi ja kaksi jo osoittavat, kaikenlaista tuli mieleen.
Ystäväni sanoi eläkkeelle jäädessään kävelevänsä takki auki tulevaisuuteen. Takki auki kulkiessa voi kahmia uusia kokemuksia kaikesta, mitä vastaan tulee. Jos uskaltautuu uusille poluille, voi löytää virkistäviä lähteitä, jotka muuten jäisivät kokematta, ja ajattelemaan uusia ajatuksia, jotka muuten jäisivät ajattelematta.

Johonkin tällaiseen kahvilakierrokseni minua houkuttaa