Ensimmäisen taiderastibloggaukseni jälkeen olen katsellut Keravaa milloin missäkin ja nähnyt monta ajatuksia herättävää teosta saamatta sanoitetuksi näkemääni. Nyt pysähdyn kahden teoksen ääreen.
Keravan päivän aikoihin kävelen Aurinkomäellä ja huomaan maassa laattoja, joihin on kaiverrettu nimiä. Herra Googlen avulla minulle selviää, että kyseessä on Walk of Fame – Keravan tähdet, johon “…kaikki ansioituneet keravalaiset saavat oman nimilaatan.” OHO! Kaikki ansioituneet! Luulisi olevan loputtoman vaikea tehtävä. Mutta ajatus on hyvä, varmaankin. Tällaisella vuosittaisella huomionosoituksella kaupunki saa myönteistä näkyvyyttä. Ja me keravalaiset voimme röyhistää rintaa todeten: “Minun lisäkseni tämä tai tuokin on/on ollut keravalainen.”
Eikä ole huolta edellä mainitusta vaikeasta tehtävästä. Asia on jo ratkaistu “Tuntematon keravalainen” laatalla. Se edustaa kaikkia keravalaisia, jotka ovat kehittäneet kaupunkia tavalla tai toisella. Kukapa ei olisi. Kerava olisi toisenlainen ilman sinua ja minua. Ilman tuota laattaakin voimme koska vain muistuttaa toisiamme ääneen sanomisen arvoisella asialla: “Sinä olet tähti!”
Kirkossa pysähdyn säteilevän kastepuun ääreen. Puun pitsiympyröistä tehdyt oksat muuttuvat jatkuvasti, kun kastettu lapsi saa puuhun omalla nimellään merkityn kukkasensa. Puun rungossa kimaltelevat siimoihin kiinnitetyt kristallit. Näen kuinka kastekukkaset sädehtivät vähintään yhtä kirkkaina kuin kristallitkin. Jokainen nimi puussa säihkyy:
“Minä olen Jumalan lapsi, sitä minulta ei koskaan oteta pois.” Ihmiset, Jumalan kuvaksi luodut, siinä loistavat.
Kastepuun vieressä on rukouskynttelikkö. Se kehottaa: “Muista minua!” Siinä voi sytyttää kynttilän ja rukoilla kastetun lapsen, kaikkien kastettujen lasten, kaikkien lasten puolesta. Kynttilän tuotto menee lähetystyöhön, rukouksen “tuotto” lapsen ja esirukoilijansa elämään.
Tähdet ja kastepuun kimallus tuovat mieleeni pätkän Margaret Melinin runosta.
“Minä olen upea, sillä sinä minut loit.
Minä olen arvokas, sillä sinä minua rakastat.
Kaunis olen silmissäsi, jalokivi kädessäsi.
Siksi voin siis viis veisata, jos joku ei minua arvosta.Sydämessäni kuiskaat totuuden:
Olen enemmän kuin kullan arvoinen.”
Keravan seurakunnan blogi 
0 comments on “Sädehtivä puu ja tähtien polku – tulokkaan taiderastit vol. 2”