Mikä on totta?

Mikä on totta? Siinäpä kysymys. Ihan joka päivä tuota ei tule pohdituksi vaikka syytäkin olisi. Vilkaisu someen, iltapäivälehtien lööppeihin tai tv-uutisiin antaa kyllä aihetta riittämiin. Mikä on totta?

Pysähdyin tämän kysymyksen ääreen toissasunnuntaina kirkossa. Päivän aiheena oli “totuus ja harha”. Messu alkoi mahtipontisella ja koulumuistoja herättävällä virrellä. Totuuden henki johda sinä meitä…

Mikä on totta? En paljon kuullut pastorin saarnasta, kun ajatus lähti vaeltamaan omia polkujaan. Mielen syvyyksistä nousi esiin muitakin kysymyksiä. Mikä on totta? Mikä on kaunista? Mikä on oikein? Mikä on hyvää? Mikä on pyhää? Ihmisenä minun tulee toteuttaa näitä viittä asiaa elämässäni. Jotenkin tähän tapaan muistelen lukeneeni Martin Lönnebon teksteistä.

Mutta miten se voisi onnistua? Miten voin tietää, mikä on varmasti totta ja oikeaa, hyvää, kaunista, pyhää? Onko näihin olemassa vastaus jokaisessa elämäntilanteessa?

Ajatus ei kantanut kauemmas. Kysymykset alkoivat tuntua aivan liian suurilta pienelle ihmiselle. Päätin käyttää oikotietä. Tein pikatestin. Mitä kukin kysymys tuo ensimmäiseksi mieleen?

Mikä on totta?

• Olen ihminen.

Mikä on kaunista?

• Yhteys.

Mikä on oikein?

• Olla heikko.

Mikä on hyvää?

• Myötätuntoinen elämä.

Mikä on pyhää?

• Tämä hetki.

Sen verran testin vastaukset auttoivat eteenpäin, että tajusin – taas kerran – olevani  ihminen, jolla on vain tämä hetki. Mikä lieneekin totta, pyhää, oikeaa, hyvää ja kaunista ja miten voinenkaan niitä elää todeksi, voin niin tehdä vain nyt. Minulla on vain tämä hetki, tämä silmänräpäys, tämä henkäys. Tämä on varmasti totta.
Kirkon penkillä istui ja ajatteli