Kunnes kuolema meidät yhdistää

Oli tavallinen tiistai viime vuoden elokuun loppupuolella. Olimme viikkojen aherruksen jälkeen saaneet uuden kodin vanhat katot ja seinät maalatuksi, ikkunat pestyiksi, päivittäiseen elämään tarvittavat tavarat roudatuksi ja viimeinkin toteutetuksi päätöksen: “Tänään jäämme Keravalle yöksi.”  

Unen saanti vielä vieraassa paikassa saattoi olla vaikeaa, en muista. Enkä muista sitäkään, millaisissa tunnelmissa söimme ensimmäistä aamupalaa uuden keittiöpöydän ääressä. Sen muistan, että aamutoimien jälkeen aloimme valmistautua appeni syntymäpäiväjuhliin. Oli sovittu, että ne vietetään hänen kotinsa lähellä olevassa kuppilassa. Iltapäivällä odottelimme päivänsankaria sinne saapuvaksi. Hän ei tullut. Aamuyön tunteina hänen syntymäpäivästään oli tullut hänen kuolinpäivänsä.

Tämä koskettava tapahtuma leimasi Keravalla asumisen alkukuukausia ja antaa oman lisämakunsa elämään yhä. Ei vain niin, että aiempaa herkemmin ajattelen kuolemaa, vaan myös niin, että aiempaa herkemmin ajatellen elämää, yleensä ja omaani. Elämän ollessa muutenkin murroksessa läheisen kuolema alleviivasi elämänmuutoksen suuruutta.
“Kunnes kuolema meidät yhdistää”. Appeni toivoi pääsevänsä haudan lepoon rakkaan vaimonsa viereen. Elämä oli heidät yli 60 vuodeksi yhdistänyt ja kuolema muutamaksi vuodeksi erottanut. Nuo eron vuodet appeni odotti aikaa, jolloin kuolema heidät taas yhdistää. Hänelle paras syntymäpäivälahja oli, että niin lopulta tapahtui.

Vaikka kuolemaa aiempaa useammin olen ajatellutkin, ei ensimmäinen vuoteni Keravalla ole ollut sen odottamista, että kuolema minut ja minua ennen eläneet läheiset ja rakkaat yhdistää. Tämä on ollut aikaa elää ja aikaa antaa elämän ylläpitää vanhoja ja luoda uusia yhteyksiä. Niin jatkukoon. Kuolema tulee aikanaan, odottamattakin, asuinpa sitten vielä Keravalla tai jossain toisaalla.

Raamatun Saarnaajan sanoja mukaillen:Aika on syntyä ja aika syleillä.Aika on rakastaa ja aika kaivata.Aika on luopua ja aika alkaa uutta.Aika on elää ja aika on kuolla.

“Memento mori – ajattele kuolemaasi.” (Antiikin viisaus)
Elämää ja kuolemaa ajatteli