Liisa Laurila

Syyspoukama

Järvimaisema.

Syksy on matka. Ruskan valosta martoon, tummaan maahan. Valo hiipuu, eräänä päivänä se syttyy uudelleen, jouluun. 

Kellastunut koivu.

Vielä on aikaa. Kulkea syksyn poluilla, kuunnella lehtiä, puita. Kuinka ne lepattavat oksillaan, putoavat ja antavat askelille äänensä. 

Järvimaisema.

Järvi on vielä vapaa, mutta me valmistaudumme jo sen jäätymiseen. Lasketaan verkkoja, nostetaan, talletetaan syksyn antia. 

Järvimaisema, jossa on ruskaa nähtävillä.

Minne sen talletat? Sieluun, sydämeen, pakastimeen, paperille.Sinne, mistä sen löydät, voimavaran talven tullessa. 

Syksyisiä vaahteranlehtiä.

Luonto yllättää yhä uudelleen. Näyttää värejä, tuoksuja, sateenkaaria. 

Punaisia pihlajanlehtiä.

Kaikkea on, ja runsaasti. Luojan loputonta luovuutta. Meissä ja koko maailmassa. 

Järvimaisema, jossa on ruska näkyvillä.

Eikö meidänkin pitäisi jo oppia rakastamaan kaikkia värejä? Ehdoitta. 

Syksyn lehtiä maassa.

Syksyn kuvissa Liisa 

0 comments on “Syyspoukama

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: