Syyspoukama

Syksy on matka. Ruskan valosta martoon, tummaan maahan. Valo hiipuu, eräänä päivänä se syttyy uudelleen, jouluun. 

Vielä on aikaa. Kulkea syksyn poluilla, kuunnella lehtiä, puita. Kuinka ne lepattavat oksillaan, putoavat ja antavat askelille äänensä. 

Järvi on vielä vapaa, mutta me valmistaudumme jo sen jäätymiseen. Lasketaan verkkoja, nostetaan, talletetaan syksyn antia. 

Minne sen talletat? Sieluun, sydämeen, pakastimeen, paperille.Sinne, mistä sen löydät, voimavaran talven tullessa. 

Luonto yllättää yhä uudelleen. Näyttää värejä, tuoksuja, sateenkaaria. 

Kaikkea on, ja runsaasti. Luojan loputonta luovuutta. Meissä ja koko maailmassa. 

Eikö meidänkin pitäisi jo oppia rakastamaan kaikkia värejä? Ehdoitta. 

Syksyn kuvissa Liisa