Salaisuuksista

Meistä jokainen pitää itsellään salaisuuksia. Toisten salaisuudet ovat suurempia, toisten pienempiä. Osa salaisuuksista tuntuu kohtuuttoman suurilta, osa vain hieman kiusallisilta. Salaisuudet ovat salaisuuksia siksi, että niillä on valta vahingoittaa meitä ja aiheuttaa häpeää. Pelkäämme, että niitä käytetään meitä vastaan ja sen takia piilottelemme ja toivomme, etteivät ne paljastuisi.

Salaisuudet voivat aiheuttaa meissä häpeää ja syyllisyyttä. Osa häpeästä ja syyllisyydestä saattaa olla meille kuuluvaa, koska olemme tehneet jotain väärää. Osa on kuitenkin tarkoituksetonta ja kuuluisi todellisuudessa jollekulle muulle kannettavaksi. Olemme saattaneet joutua kokemaan vääryyttä tai meitä on kohdeltu huonosti, mutta olemme itsekin alkaneet uskoa, että syy oli meidän. Saatamme silloin tietämättämme kantaa jonkun toisen salaisuuksia ominamme.

Pahimmillaan salaisuudet ovat raskas taakka, joka kulkee mukana. Entä, jos joku saa tietää salaisuuteni? Miten siihen suhtauduttaisiin? Pelko salaisuuksien paljastumisesta paisuttaa asioita, mikä lisää kynnystä puhua kenenkään kanssa. Silloin ihminen jää todella yksin asioidensa ja huoliensa kanssa. Haluaisinkin rohkaista jokaista kertomaan mieltään vaivaavista salaisuuksista edes yhdelle luotettavalle ja turvalliselle henkilölle, jotta kaikkea painoa ei tarvitsisi yksin kantaa. Haluan kuitenkin painottaa luotettavuutta ja turvallisuutta, sillä kaikki ihmiset eivät ansaitse kuulla salaisuuksiamme. Parhaimmassa tapauksessa toinen vastaa myötätunnolla ja ymmärryksellä, jolloin salaisuus yhtäkkiä kutistuukin ja siitä tulee hallittavampi.

Olen itse pitänyt salaisuuksia – isoltakin tuntuvia – ja pelännyt niiden vaikutusta tulevaan. Olen kuitenkin huomannut, kuinka puhdistava vaikutus kertomisella ja jakamisella parhaimmillaan on. Sillä, kun salaisuus on ulkona, se on ulkona. Sitä ei voi enää vetää takaisin, vaan asian kanssa on elettävä. Silloin täytyy itsekin kohdata asiat aivan uudella tavalla ja niiden käsitteleminen mahdollistuu uudesta näkökulmasta.

Meillä jokaisella on myös yksityisasioita, jotka eivät muille kuulu eikä kaikkea ole tarkoitettu yleiseen tietoon. Niin sen kuuluukin olla. Kaikilla on elämissään arkaluontoisia asioita, jotka on täysi oikeus pitää itsellään. Siinä ei ole mitään pahaa, se voi olla järkevääkin. Rohkaisen kuitenkin pohtimaan seuraavaa kysymystä: Hyötyisinkö minä siitä, että saisin jakaa salaisuuteni jonkun kanssa?

– Emmi Gong