Joku Muu elää, toimii ja vaikuttaa

Luin kerran mielenkiintoisen kuvitteellisen muistokirjoituksen. Joku Muu oli kuollut. Joku Muu oli ollut tärkeä henkilö perheessään, työpaikallaan, taloyhtiössään, kaupungissaan, seurakunnassaan. Joku muu oli ollut todella tärkeä henkilö ihan missä tahansa, missä liikkuikin. Sillä hän oli ollut ystävällinen, ahkera, hyväntahtoinen ja sinnikäs henkilö, joka oli aina tehnyt kaiken, mitä kukaan muu ei tehnyt.Kun piti imuroida, totesivat perheenjäsenet vuorollaan: ”Joku muu voi tehdä.” Kun työpaikalla piti kopioida kaikille yhteinen tiedote (silloin tietoa jaettiin vielä paperilla), sanoi jokainen työntekijä vuorollaan: “Joku muu voi sen tehdä.” Kun piti osallistua taloyhtiön pihatalkoisiin, asukas toisensa jälkeen tuumi: “Joku muu voi mennä.” Kun piti hoitaa vapaaehtoisena tai luottamushenkilönä taloyhtiön, kaupungin, seurakunnan tai muun yhteisön asioita, oli useimmilla mielessä ajatus: “En minä, joku muu.” 

Niinpä, kuten kuvitteellisessa muistokirjoituksessa valitellen todettiin, Joku Muun kuoltua monet asiat jäisivät tekemättä ja sillä olisi seurauksensa.

Onneksi muistokirjoitus oli kuvitteellinen ja Joku Muu elää, toimii ja vaikuttaa edelleen.

Ei ole vaikea kuvitella, mihin kaikkeen Joku Muuta vielä tarvitaan. Ehkä hoksaavainen lukija on jo keksinytkin kymmeniä eri asioita hänen tehtäväkseen. Niitä nimittäin riittää. Harmillista kyllä erilaisia tekemisiä riittää senkin jälkeen, kun Joku Muu on jo työstään uupunut ja tarvitsee jonkun apua.

Onnekasta kyllä Joku Itse ei ole kaukana. Hän on lähempänä kuin lähin peili. Jokainen voi vilkaista näytöstä omaan napaansa ja huomata: ”Tässähän minä olen. Meidän perheen, yhdistyksen, yhteisön Joku Itse, Joku, joka voi ottaa asiat omalta osaltaan hoitaakseen.” Sehän on hienoa. Varsinkin sitten, kun ajatus  muuttuu tekemiseksi.

Joku Muu oli saanut taas uuden tehtävän. Varsin monet olivat syksyn lehtien pudotessa todenneet…

Jatkuu huomisessa bloggauksessa…