”Voi ei!” Joku Muu äänestää

Eilisessä bloggauksessani esittelemäni Joku Muu oli saanut taas uuden tehtävän. Varsin monet olivat syksyn lehtien pudotessa todenneet ääneen tai mielessään: “Joku Muu saa äänestää seurakuntavaaleissa.”

Joku Muu ei ollut kiireiltään ehtinyt selvittää ehdokkaiden ajatuksia. Koska kaikki heistä olivat Joku Muulle enemmän tai vähemmän outoja (siis tuntemattomia), hän oli avannut vaalikoneen ja aloittanut testin. Mutta hän ei pystynyt mitenkään päättämään olisiko esitetyistä väitteistä “osin samaa mieltä” vai “osin eri mieltä”. Hän oli mielissään, että ehdokkaat olivat olleet riittävän ymmärtäväisiä huomatakseen eron näiden välillä. Joku Muu jätti testin kesken.

Valitsijayhdistysten nimistä ja ohjelmistakaan ei saanut tolkkua. Kaikki näyttivät kannattavan samanlaisia yleisiä asioita lähimmäisenrakkaudesta yhteisvastuuseen. Kiireen keskellä Joku Muu siirsi valinnan ja äänestämisen varsinaiseen vaalipäivään.
“Voi ei!” Joku Muu huudahti heti aamulla, kun hän huomasi lehteä lukiessaan tekstin “SUNNUNTAI 18. marraskuuta 2018” ja tajusi, että tänään on tuo varsinainen vaalipäivä.

”Voi ei!” huuhdati Joku Muu toistamiseen, kun hän tajusi kuinka moni oli jättänyt äänestämisen hänelle. Vastuun taakka alkoi painaa Joku Muun harteilla. Sietämätön, ahdistava vastuun taakka. Entä jos hän tietämättään ja tahtomattaan äänestäisi vastoin niiden toiveita, jotka olivat antaneet tehtävän hänelle. Jos hänen valintansa osuisikin ehdokkaaseen, joka vastoin toimeksiantajan tahtoa suosisikin seurakunnan toiminnassa lapsia vanhusten sijaan tai sinkkuja perheiden sijaan? Tai jos hänen ehdokkaansa haluaisikin suunnata varat aivan uudenlaiseen toimintaan ja jättää aktiiviseurakuntalaiset vähemmälle? Tai jos Joku Muun ääni menisikin ehdokkaalle, joka satsaisi taloudessa tiloihin ja varojen vähetessä antaisi kenkää työntekijöille? Tai ehdokkaalle, joka ei todellakaan haluaisi edistää mitään muutoksia? Joku Muu ei voinut käsittää, miten voisi ottaa huomioon  tasapuolisesti  kaikki työllistäjänsä.

Aikaa oli kulunut jo suhteettoman paljon tähän pohdintaan. Tänä aikana kaikki Joku Muulle annetut työt odottivat tekemistään ja niitä kasautui koko ajan lisää. Tähän hetkeen asti Joku Muu oli selviytynyt tehtävistään tavalla tai toisella, mutta nyt hän oli umpikujassa.

Silloin kävi niin, kuin on tapana käydä. Asiat järjestyvät. Sattumoisin Joku muu selaili Facebookia ja huomasi tapahtumavirrassa kaverinsa päivityksen. ”VAARA…Joku Muu käytää valtaa puolestasi.”
Hyväntahtoinen, ystävällinen ja aina ahkera Joku Muu katsoi peiliin ja huokaisi helpotuksesta. Hän ei todellakaan halunnut eikä voinut olla VAARAKSI kenellekään. Sen sijaan hän päätti kerrankin olla Joku Itse ja lähteä äänestämään ihan omasta puolestaan itselleen sopivaa ehdokasta.Jos tämä olisi satu, olisi sopiva loppu tuttu ja turvallinen ”sen pituinen se”.

Mutta tarina on totta ja kertoja elää. Siispä vielä pari huomiota seurakuntavaaleissa äänioikeutetuille 16-vuotta täyttäneille kirkon jäsenille:

Jos lukijani, olit jättänyt vastuun äänestämisestä Joku Muulle, tulet pettymään.Hän ei äänestä puolestasi.Jos lukijani, et vielä ole päättänyt, äänestätkö itse tahi et, tee päätös nyt.

Suosittelen äänioikeuden käyttämistä vielä tänään 18.11.2018