Luin erään amerikkalaisen työntekijän kuvausta hänen työurastaan videovuokraamossa. 25 työvuoden jälkeen vuokraamo sulki ovensa lopullisesti. Kirjoittaja kertoi oppineensa kuolevasta liiketoiminta-alasta monta asiaa. Yksi niistä oli se, että asiakkaille käynti videovuokraamossa oli monitahoinen investointi.
Käynti videovuokraamossa vaatii aikaa, matkan taittamista, oman mielialan pohdintaa ja lopullisen päätöksen tekemistä. Elokuvavalintaa ei voinut kotoa käsin enää peruuttaa. Pikkuhiljaa television online-tarjonta oli kuitenkin tekemässä selvää videovuokraamoista. Mukavuus, helppous ja valmiit suositukset ovat tehneet elokuvan lainaamisesta tai Netflixin katsomisesta ylivertaisen tuotteen.
En itsekään käynyt enää moneen vuoteen videovuokraamossa. Muistan näitä käyntejä kuitenkin useasta kotikaupungistani ja eri ikävaiheista aina lapsuudesta keski-ikään asti. Kesällä matka taittui usein pyöräillen, talvisin sohjon läpi. Jos mukana oli muita, saatettiin hyllyn edessä käydä syvällistä pohdintaa: ”Mä en nyt haluu mitään synkkää…”, ”Mä inhoon tuota…”, ”Tää on kuulemma ihan sikahyvä…”.
En mitenkään erityisesti kaipaa ”vanhoja hyviä aikoja” takaisin, mutta en myöskään oikein löydä erityistä lisäarvoa liian helpossa, lähes rajoittamattomassa tarjonnassa. Rajattomankin vapauden taustalta kuuluu joskus hiljainen tyhjyyden tynnyrin kumina.
On helppoa kitistä vapauden merkityksettömyydestä, kunhan ensin omaa näitä vapauksia. Terveydelliset, liikunnalliset tai taloudelliset rajoitteet saavat kenet tahansa arvostamaan aitoja mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja nauttia elämästä hyvinvoivana ja terveenä.
Vapaus toteuttaa itseään ei kuitenkaan itsessään tuo elämään sisältöä. Merkityksellinen elämä ei ehkä loppujen lopuksi löydykään tuhannen elokuvan valikoimasta. Pienet tai suuret rajoitteet arjessa voivat puolestaan saada arvostamaan niitä asioita, joita näiden rajojen sisällä on mahdollista saavuttaa.
Kahvilassa, kirjastossa tai seurakunnan tilaisuudessa käynti voi virkistää mieltä ja avata silmiä näkemään meitä ympäröiviä pieniä rikkauksia. Merkityksen etsiminen mikrokosmoksesta saa maailman avautumaan uudella tavalla. Koen liikkumisen riemua kävelyillä Kerava-joen tutuissa maisemissa. Ystävien ja sukulaisten tapaaminen arjessa voi olla yhtä tärkeää kuin kesäinen luksuslomamatka.
Joskus saan nauttia Caffè Lattesta, toiste taas termoskahvia tutun Keravan aseman edessä. Näiden hetkien merkityksellisyys ei kuitenkaan synny vain kahvipavuista, vaan kiitollisuudesta elämää kohtaan. Ihmettelen, mistä tätä armoa riittää.
Seppo Sainio
Keravan seurakunnan blogi 
0 comments on “Videoita ja suodatinkahvia”