Elämäni kuvaesityksen rakentamista – Tässä ja nyt!

Olin tällä viikolla muistotilaisuudessa, jossa omaiset olivat koonneet koskettavan kuvaesityksen vainajan elämästä aina mustavalkoisista lapsuudenkuvista uusiin värikkäisiin vanhuudenkuviin asti. Kuvaesitys oli kaunis ja välitti upeasti erilaisia tunnelmia sekä rakensi kuvaa vainajan elämästä täysillä elettynä. Kuvaesitys sai minut miettimään muun muassa omaa elämääni ja oivalsin, että tämä on se mitä minä haluan: tulla vanhaksi. En tietenkään vielä, mutta aikanaan.

Nykyään tuntuu, että ihailemme korostetusti nuoruutta. Nuoruuden kauneutta, kestävyyttä, vapautta ja seikkailuja. Media on täynnä klikkiotsikoita siitä, kuinka näyttää nuorekkaalta, laihtua ja saada rypyt katoamaan. Mutta entä vanhuus? Se unohtuu liian helposti kaiken tämän alle. Kasvaminen, vanhentuminen ja vanhana oleminen ovat kaikki myös arvokkaita asioita. Vanhetessamme saamme oppia paljon uutta niin maailmasta kuin itsestämmekin. Kokemuksen karttuminen ja sen jakaminen nuoremmille sukupolville on jotain sellaista, jonka arvostuksesta nykyinen kulttuurimme voisi oppia paljonkin.Vanhuutta arvostettaessa tunnustetaan eletyn elämän arvo ja merkitys. Nähdään, että myös me voimme oppia jotakin uutta niiltä, jotka ovat saaneet ja joutuneet kokemaan jotakin aivan muuta kuin me itse. He ovat eläneet erilaisessa maailmassa ja nähneet maailman kehittyvän ja muuttuvan niin hyvässä kuin huonossakin. Tarkoitukseni ei ole vähätellä nuoruutta ja korostaa vanhuutta sen kustannuksella, sillä molemmat ovat arvokkaita.Sitä paitsi on ihanaa olla nuori. On upeaa, vaikkakin samalla pelottavaa, odottaa tulevaisuudeltaan pieniä ja vähän suurempiakin asioita. En kuitenkaan itse haluaisi ikuista nuoruutta enkä haluaisi palata ajassa taaksepäin. Päinvastoin! Haluan kasvaa ensin äidiksi ja sen jälkeen aikanaan mummoksi. Haluan nähdä, kuinka lapseni kasvavat, muuttavat pois kotoa ja perustavat omat perheensä. Haluan olla vanha ja ruttuinen ja iloita omista lapsenlapsistani ja eletystä elämästäni. Haluan katsella hymynkare huulillani oman elämäni kuvaesitystä, muistella lämmöllä mennyttä ja iloita käsillä olevasta hetkestä.

Tosin juuri tätä voin tehdä nytkin jo. Kuvaesitykseni ei vain vielä ole valmis. Toivottavasti vielä monta kaunista hetkeä odottaa tulevaisuudessani ikuistamistaan. Toivon myös, että jokaisen meidän elämässämme on tulevaisuudessa asioita, joita odottaa ja joista iloita. Kunhan vain muistamme olla menemättä asioiden edelle ja nauttia myös tästä hetkestä. Tässä ja nyt.

–Emmi Gong