Väärinymmärtämisen armolahja

Onko se uutinen, jos helsinkiläinen kirkkoherra puhuu Jeesuksesta? Tätä on pohdittu ahkerasti muuallakin kuin Helsingin Vuosaaren seurakunnassa, jonka kirkkoherra Jussi Mäkelä pari viikkoa sitten aiheutti pienimuotoisen kohun. Mäkelän Vuosaari-lehden seurakuntaliitteessä julkaistu kirjoitus nosti kiivaan keskustelun siitä, miten seurakunta voi tai saa lähestyä seurakuntalaisia.

Itse kirkon piirissä ikäni pyörineenä voisin kutsua kirkkoherra Mäkelän kirjoitusta perinteiseksi, vähän vanhahtavaksi evankelioivaksi herätyskristilliseksi julistukseksi. Ei siis mitään ihmeellistä minulle. Mutta miten ”vanhahtava, evankelioiva herätyskristillisyys” sitten avautuu tavalliselle, ehkä seurakuntaan vielä neutraalistikin asennoituvalle vuosaarelaiselle? 

Kirkkoherra Mäkelän vuosaarelaisille jaetussa seurakuntaliitteessä julkaistu kirjoitus alkaa näin. ”Elämäsi tärkein kysymys on: uskotko Jeesukseen vai et? Sillä jokaisen ihmisen on vastattava tähän kysymykseen ennemmin tai myöhemmin. Eikä kukaan voi vastata siihen sinun puolestasi. Jos et ole varma siitä, uskotko Jeesukseen, et voi olla myöskään varma siitä, pääsetkö taivaaseen.”
Varsin pitkän ja Raamatun viittauksilla höystetyn kirjoituksen pohdinta jatkuu perinteisten kristillisten julistusteemojen mukaisesti. Ei riitä, että olemme hyviä ihmisiä. Olemme pelastusta tarvitsevia syntisiä.  Kääntykää. Jos lykkäät päätöstä, voi menettää ikuisen elämän. Isä on kuitenkin armollinen ja avaa oven, jos tunnustat syntisi ja uskot Jeesukseen. (Koko teksti löytyy Vuosaaren seurakunnan Facebook-sivulta osoitteesta: https://www.facebook.com/vuosaarenseurakunta/posts/2284031228274191?__tn__=-R.)

Ei siis mitään uutta minulle, ehkä ei outoa sinullekaan. Mutta varmasti erikoista tekstiä harvoin seurakunnan tilaisuuksiin eksyvälle. Hämmennyksen ydinkysymys lieneekin siinä, onko kirkkoherra tekstiä kirjoittaessaan oivaltanut oikein kohderyhmänsä?  Puhuako näin uskollisimmille seurakuntalaisille, jotka ymmärtävät pelästymättä asian. Vai puhuako käännytyssanomaa – kuten kirkkoherra ehkä on ajatellut – juuri niille vuosaarelaisille, jotka sitä ilmeisimmin tarvitsisivat! 

Tuon jälkimmäisen lähestymistavan valinta johtaa tänä päivänä helposti siihen, että väärin ymmärtämisen armolahjalla varustetut innostuvat sosiaalisessa mediassa ja muualla innolla hyökkäämään kirkkoa ja kaikkea kirkkoon liittyvää kohti. Jos he oikein onnistuvat, saadaan lehtiin jopa taas helposti ”näin moni erosi kirkosta” -otsikoita.

Yllätys ei siis ole, että kirkkoherra Mäkelän lähestymistapa ei ole kaikkia miellyttänyt, ei edes kaikkia oman seurakunnan luottamushenkilöitä. Osa on ajatellut, että pieleen meni, jos nuijalla päähän lyödään. Ei kirkko enää ole sellainen.

KRS:n toiminnanjohtaja Ulla Saunaluoma (oik) ja varatoiminnanjohtaja Kalle Virta Sanan Suvipäivillä.

Kohu on synnyttänyt myös aitoa pohdintaa nykyaikaisen evankelioimistyön sisällöstä. Kotimaa 24:ssä esimerkiksi Kansan Raamattuseuran toiminnanjohtaja Ulla Saunaluoma toteaa, että ”evankelioimista tarvitaan kirkossa edelleen mutta tarvitaan myös ymmärrystä sen luonteesta nykyajassa. Aivan samoin kuin muussa puhumisessa, on tiedettävä, keille puhuu ja mitä sanoja kulloinkin on hyvä käyttää, jotta tulisi kuulluksi. Meidän pitää löytää ne tavat, joilla tänä päivänä puhutaan kristinuskon ydinasioista. Ne ovat armo ja rakkaus, ja niiden merkitys kirkastuu, kun puhutaan Jeesuksesta. Nykyihminen tarvitsee armahdetuksi ja hyväksytyksi tulemista. Syyllistämällä ja pelottelemalla ei meidän Herramme asia edisty. Tuomitsevaa puhetta Jeesus käytti vain puhuessaan fariseuksille ja kirjanoppineille, ei tavallisille ihmisille”, Saunaluoma sanoo.

Ulla Saunaluoma pohtii myös minua edelleenkin ja toistuvasti kiehtovaa aihetta eli sitä, miten Raamatun käännösversiot ohjaavat meitä nykyaikana helposti väärille poluille. Saunaluoman mukaan ymmärtämistä vaikeuttaa esimerkiksi vanhahtava ja epätarkka kieli. Vanhasta käännöksestä kieleemme on jäänyt hämmentävänäkin joskus koettu vaatimus ”tehkää parannus”, kun alkukielessä on kyse ollut kotiin kutsumisesta.***Sain viikolla päätökseen tuoreen Finlandia-palkinnon voittaneen kirjan ”Taivaanpallo”. Kirjailija Olli Jalosen teos kuvaa loisteliaasti tieteen ja uskon kamppailua 1600-luvun maailmassa. 

Kirja kuvaa alkeellisissa oloissa Saint Helenan saarella asuvan pienen pojan varttumista uskon ja tieteen ristipaineissa. Kotitalonsa pihapuun mukaan lempinimensä saanut Angus –- Kuolleenpuun-Angus – kohtaa pikkupoikana kotisaarelleen tähtiä tutkimaan tulleen kuuluisan englantilaisen tähtitieteilijä Edmond Halleyn ja haluaa elämässään kasvaa hänen kaltaisekseen.

Angus pääsee monien vaiheiden jälkeen Halleyn oppipojaksi Lontooseen ja joutuu koko ajan pohtimaan maailman suuruutta, ihmeellisyyttä ja monimutkaisuutta.
Kirja on täynnä elämänviisauksia. Angus oppii kaiken aikaa lisää kuuntelemalla ja seuraamalla.

Tämän päivän blogitekstiini sopinee tämä lyhyt Angusin pohdinnan lainaus, joka kuvaa hyvin sitä, miten tärkeää on ymmärtää paitsi oman viestinsä kohderyhmä mutta myös oman viestinsä sävy.  

”Faktum on faktum, olen oppinut sen hienon sanan herra Halleylta, mutta ajatellut itse, että jos äänensä värittää sanoessaan vähänkin väärin, ei edes faktum ole faktum vaan letkautus ja asemansa väärin ymmärtämistä.”Hannu-Pekka Laiho