Samassa veneessä

Torilla hyörii ihmisiä, jotka nauttivat, katsellen, kävellen
ja jääden tutkimaan myyntikojujen tavaroita.
Aika kuluu unelman lailla, hiukan hymyillen,
suunnistaen puheensorinassa kohti seuraavaa tuntia,
rauhallisesti ja kiireettä.
Johtuneeko siitä, että iäkkäämpää väkeä on liikkeellä.
Tuttujakin saattaa näkyä, joten tarkkana vaan.
Kahvilakojun penkit ovat täynnä, jotkut odottavat vuoroaan,
että pääsevät lepuuttamaan jalkojaan ja toiset eivät malta
lepuuttaa jalkoja vuorollaan. On niin paljon nähtävää.

Torikauppias kyselee kuulumiset ja kertoilee omansa.
Kysyy ohimennen, että mitähän asiakas tarvitsee?
Huomaamatta kaupat syntyvät ja kummallekin jää hyvä mieli.
Kaupanteko tuntuu olevan vain sivuseikka.
Tärkeintä on olla mukana.

Katselen idyllisen aamupäivän tapahtumia
ja teen yllätyksekseni havainnon.
Väkijoukossa on myös ihmisiä, jotka ovat ikään kuin paikalla
mutta eivät läsnä.
Jos kuvittelisi, että tori olisi taulu niin ehkä irrallaan kuvasta.

Näiden irrallisten silmät katsovat ja puhe sujuu rutiinilla,
ulkolukuna mutta levottomasti ja epäröiden.
Aivan kuin he kehonkielellään pyytäisivät anteeksi
olemassaoloaan.
Elämä on toisaalla, eikä ole oikein olla tässä ja nyt.
Kuin valtava elämän myrsky heittelisi ajatuksia pitkin ja poikin
ja huolten hyökyaallot olisivat upottamassa
toivon kipinöitä syvyyksiin.

Tulee mieleen, että kuinkahan moni on samassa tilanteessa?
Kukin meistä varmaan vuorollaan.
Elämän myrskyjen riepottelemina,
ajelehtimassa päivästä toiseen, peläten pahinta.
Peläten vajoavansa kun aalto toisensa jälkeen
vyöryy pään yli.
Aaltoina esimerkiksi sairaus, työttömyys, köyhyys,
osaamattomuuden tunne, yksinäisyys, masennus,
ihmissuhteet, perheen hajoaminen, pelko tulevaisuudesta,
päihteet, kaiken toivon menettäminen
ja lukematon määrä muita asioita.

Elämän myrskyn kourissa oleva ihminen
saattaa näyttää ulkonaisesti olevan ihan kunnossa
mutta on todellisuudessa haaksirikkoutumassa henkisesti.

Mistä apu?
Kuinka moni hakee apua ja kuinka moni yrittää
kamppailla yksin?
Yksin on vaikea selviytyä pelottavien asioiden kanssa.
Kukaan ei ole kertomassa miten.

Uudessa testamentissa kerrotaan, että Jeesus tyynnytti myrskyn.
Hän nukkui veneessä kaikessa rauhassa,
kunnes opetuslapset herättivät hänet, koska pelkäsivät
veneen uppoavan.
Jeesus nuhteli tuulta ja myrsky tyyntyi.
Kenenkään veneessä ei tarvinnut enää pelätä.

Pyydän itse apua elämän vaikeissa hetkissä, joita en ymmärrä.
Ehkä ei ole tarkoituskaan ymmärtää.

Ymmärrän vain, että olemme kaikki samassa veneessä
Jeesuksen kanssa.
Kun myrsky nousee, ei ole parempaa paikkaa.

Jyrki Puttonen