Epämukavuusalueelle ja sen yli!

Joudumme varmasti jokainen joskus sellaisiin tilanteisiin, joissa olemme epämukavuusalueellamme. Tilanne saattaa olla meille täysin uusi tai vaikea, emmekä tiedä, kuinka siinä tulisi toimia. Tai kyse saattaa olla jostakin heikkoudestamme, kipeästä kohdasta, jota olemme pyrkineet kaikin mahdollisin tavoin välttelemään. Olen itse huomannut, että epämukavuusalueelle meneminen ja epätietoisuuden ja ahdistuksen sietäminen ovat kasvattaneet minua monin tavoin. Aluksi tuntuu, ettei millään uskaltaisi tai haluaisi. Olisiko joku tapa välttää tämä? Voisiko ehkä joku muu tehdä sen puolestani?                        

Itse pelkään ampiaisia paljon. En muita hyönteisiä niinkään, mutta ampiaisia minun on vaikeaa sietää. Viime kesänä olin kaverini kanssa kahdestaan perheeni mökillä, ja suututimme vahingossa toisen mökin sisällä olevan ampiaispesän. Löimme oven kiinni ja lähdimme pois, mutta kymmeniä ampiaisia jäi parveilemaan oven eteen. Ajattelimme, että kyllä ne siitä rauhoittuvat ja menevät takaisin pesäänsä, mutta ilmeisesti ne eivät enää löytäneetkään takaisin, sillä vielä aamulla ne olivat ovella. Meidän piti kuitenkin saada ovi lukittua ennen lähtöämme ja se vaati menemistä ampiaisten sekaan. Silloin ajattelin, että tätäkö tämä aikuisen elämä on? En voi laittaa isääni tai ketään muutakaan hoitamaan asiaa, vaan minun täytyy itse tehdä se. Onneksi kaverini tsemppasi minua ja puimme päälleni kaikki mahdolliset mökkivaatteet, jotta olisin turvassa parveilevilta ampiaisilta. Onneksi ne olivat aamulla kiinnostuneempia pesään pääsemisestä kuin minusta, joten pääsin lukitsemaan oven, vaikka ne pörräsivätkin ympärilläni. Kun homma oli hoidettu, juoksin äkkiä karkuun, tosin voittajana! Jälkeenpäin minua tärisytti ja kuumotti, mutta samalla olin niin ylpeä itsestäni, kun olin pystynyt siihen!

Aikuisuuteen kuuluu olennaisena osana vastuunkantaminen. On asioita, joita meidän täytyy tehdä siitä huolimatta, että ne ovat vaikeita ja hankalia. Itse olen huomannut hyvinvointini ja itsevarmuuteni kasvaneen, kun olen rohkeasti päättänyt, että en voi sälyttää vastuutani muiden kannettavaksi ja ottanut vaikeitakin haasteita vastaan. Olen saanut paljon uusia onnistumisen kokemuksia, jotka ovat vahvistaneet ja rohkaisseet minua, kun olen vain uskaltanut. Sitä kautta olen saanut kasvaa ihmisenä ja maailmani on laajentunut. Myös epäonnistumisista olen oppinut, nimittäin sen, että maailma ei kaadu. Vaikka tulisi tehtyä virheitä ja mokattua, niin yleensä aina asiat on korjattavissa ja seuraavalla kerralla on taas astetta viisaampi.

On kuitenkin hyvä kuunnella itseään. Liika kuormitus on liikaa, jatkuva epävarmuus ja epämukavuus ovat haitallisia, eikä niitä kauaa jaksaisikaan. Ajattelen, ettei meidän ole pakko veren maku suussa suorittaa ja pinnistellä epämukavuusalueellamme. Sitä paitsi jotkut asiat ovat sellaisia, ettei niihin yksinkertaisesti ole (ainakaan vielä) valmis. Rohkaisisin kuitenkin jokaista meistä miettimään, millaisia pieniä askeleita voisin ottaa? Mitkä olisivat itselleni sopivia haasteita? Entä mihin minun ei vielä ole pakko lähteä? Itse en esimerkiksi ole uskaltautunut ajamaan autoa Helsingissä, vaikka olen jo vuosia siellä asunut. Enkä uskaltaudu vieläkään, mutta ehkä jonakin päivänä!                              

– Emmi Gong