Yleinen

Milloin tulee kesä

Höyryveturin ääni kuuluu jo kaukaa.
Radanvierustan kasvit, suuret puut, voikukat
kivien sammaleet, linnut, perhoset
ja miljoonat muut ötökät eivät hätkähdä lainkaan veturin ääntä.
Siihen on jo totuttu.
Radan varressa asuvien ihmisten aivotkaan
eivät kuule päivittäistä puksutusta.
Se on lakannut olemasta ääni
ja muuttunut hiljaiseksi elementiksi.

Aurinko paahtaa ratapalkkeja.
Kiskot lepäävät lämmössä loikoillen.
Pysähtynyt keskipäivän hetki odottelee,
asemalle lipuvaa junaa.
Parvi pikkulintuja laulaa lauluja soljumaan,
sävelet kiertelevät pienet ja suuret esteet,
ennen päätymistään kuuleviin korviin.

Kymmenkunta matkustajaa seisoo asemalaiturilla.
Kukaan ei istu vaikka olisi penkkejäkin.
Katseet ovat kiinnittyneet kaukaisuuteen,
jossa pieni piste alkaa ensin muistuttaa huutomerkkiä
ja sitten vähitellen veturia.
Matkustajat odottavat että pääsisivät aloittamaan matkansa,
kuka minnekin.
Ilma väreilee veturin edellä sen auratessa lämpöaaltoa.

Matkani kotiin on alkamassa, olen matkustaja.
Haastavaa on se, etten tiedä missä koti on.
Toisaalta, eihän sillä ole väliä.
Lähdin etsimään sitä tulevaisuuteen.
Tein ensin pienen mutkan menneisyyden kautta.
Tämän hetken, jossa olen nyt.
Tutulla ja turvallisella asemalla.
Olen varustautunut pahimman varalle,
kitara on kainalossa, ei hätää.
Virittelen bluesin lähdön kunniaksi.
En muista sanoja mutta soitan kuitenkin.
En muista kappaletta mutta improvisoin.
Yks´kaks tulee yllättävän kylmä näin hellepäiväksi.
Taisin pukea liian vähän lämmintä ylle.
Toivottavasti en ole vilustumassa.

Juna lähestyy ja alkaa jarrutella vähitellen.
Sen korkeasta veturin piipusta
tulee savun tuprautuksia harvakseltaan.
Kesäisen aseman ilmapiiri tulvii hajuineen ja tuoksuineen,
tajunnan ja tämän hetken ytimeen.
Mietin hämmästyneenä, miten muistan tämän kaiken
sitten kun olen seitsemänkymmentä vuotias?

Sitten välähtää.
Minähän olen jo kahdeksankymmentä.
Eikä ole kesä vaikka olisin voinut vannoa että on.
Nythän on pakkasta ja lunta.
En tiedä missä olen.
Paniikki iskee.
Uskaltaisinko pyytää seuraavalta vastaan tulijalta apua.
”Anteeksi, en tiedä missä olen, voisitteko auttaa”

Muistisairaus voi aiheuttaa unohtumattomia hetkiä.
On hyvä että autat ja kohtelet lähimmäistäsi,
kuten toivot itseäsi kohdeltavan,
siellä tulevaisuudessa.

Minä vähän pelkään,
että palaan tuohon kesäpäivään vielä monta kertaa.
Ajatellaan kuitenkin positiivisesti.
Kaunis muistohan se on.
”Ehkä nähdään siellä”

Jyrki Puttonen

0 comments on “Milloin tulee kesä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: