Kotipaikkarakkautta

Jokainen meistä on kasvanut jossakin. Toiset ovat ehkä muuttaneet useammin tai jopa jatkuvasti, mutta toiset ovat viettäneet koko elämänsä samassa paikassa. Oma kotipaikka onkin monelle rakas ja lähellä sydäntä. Vanhetessaan alkaa helposti kaivata lapsuutensa maisemiin ja muistella oman lapsuudenkotinsa ympäristöä.  Itse en vielä erityisen vanha ole, mutta kaipaan silti toisinaan lapsuudesta tuttuihin maisemiin. Muistelen lämmöllä mitä erikoisimpia paikkoja: takapihan metsää, ruostunutta liikennemerkkiä polun päässä ja mutaista metsäpolkua uimarannalle.

Itse sain kasvaa käytännössä koko lapsuuteni Lahden Nastolassa, josta muutin vasta täysi-ikäisenä opiskelemaan. Varsinkin teini-ikäisenä odotin innolla pois pääsyä, sillä jossain vaiheessa pieni paikka alkoi ahdistaa: kaikki tunsivat kaikki ja vanhoista leimoista oli vaikeaa irrottautua, uusia ystäviä mahdoton löytää. Metsä alkoi kaatua päälle, jos näin voisi sanoa. Muuton koittaessa olin kuitenkin jo vähän peloissani. Muutin nastolalaisten mittapuulla suureen ja pelottavaan Helsinkiin, jossa pitäisi osata kulkea julkisilla kaikkialle.Vaikka viihdyin ja viihdyn edelleen Helsingissä hyvin, niin jonkun aikaa siellä asuttuani huomasin kuitenkin kaipaavani Nastolaa. Kotiseutuni olikin minulle jopa ylpeyden aihe. Kun esittelin itseni uusille ihmisille, mainitsin aina, mistä olin kotoisin. Aloin myös uudella tavalla kiinnostua Nastolan historiasta. Monet muuttavat myös vielä myöhemmin takaisin kotiseudulleen, vaikka olisivatkin opiskelleet tai olleet pidempiä aikoja poissa. Kotiseutu alkaa houkutella, etenkin perheen perustamisen tullessa ajankohtaiseksi. Itsekin olen välillä miettinyt haikein mielin, pitäisikö? Olen haaveillut muuttamisesta takaisin, mutta samalla sisimmässäni on herännyt epäilys: Viihtyisinkö kuitenkaan? Kuinka paljon aika on kullannut muistoja?

Ikävät muistot alkavat nopeasti haalistua ja aika kullata menneet. Tämä on varmaan monelle meistä tuttu ilmiö. Vanhat vastoinkäymiset ja kivut unohtuvat, mutta iloiset ja onnelliset muistot vahvistuvat. Vuosien ja vuosien jälkeen vanhat jo kadotetut ystävyyssuhteet saattavat herätä uudelleen eloon ja kuinka ihanaa onkaan muistella yhdessä lapsuutta ja nuoruutta!

Rakkaudesta kotiseutuun,

– Emmi Gong