Oikeus olla kristitty

Kiitos
rauhasta
tarkoituksesta.
Kiitos
uskon lahjasta
pelastuksesta
Kiitos
armosta
uudesti syntymisestä
Kiitos
rakkaudesta
tiestä, totuudesta ja elämästä
Kiitos

Eikö näin saisi julkisesti sanoa?
Uskoa ja kiittää Jumalaa.
Joidenkin mielestä ei.
Mistä se johtuu?
Onko kristinusko pelottavaa?
Aiheuttako se pysyviä vaurioita tai onnettomuuksia?
Tekeekö se hyvinvointi-yhteiskunnasta pahoinvoivan?

Onko pelottavaa jos kristityllä on
valoisa näkemys tulevaisuudesta?
Onko pelottavaa, että hän saattaa auttaa
jopa tuntemattomia lähimmäisiä?
Onko pelottavaa, että hänellä on sisimmässään rauha?
Onko pelottavaa, että hän voi sanoa, ettei ole yksin
ja että apua saa rukoilemalla?

Vai onko se pelottavaa että hän ei mene
mukaan kaikkiin hömpötyksiin,
joita kulutus- ja mediayhteiskunta tarjoaa?
Että hän voi tietoisesti jättäytyä pois asioista,
joita ei koe tarvitsevansa?
Onko hän itseasiassa kapinallinen,
joka kapinoi pinnallisia arvoja vastaan?
Kapinallinen joka ei sitoudu oravanpyörään.

Mitä jos näitä kristittyjä,
hengellisiä kapinoijia tulee lisää?
Eivätkä he kuuntele markkinavoimia,
eivätkä usko että kaikki on myytävänä
kun hinta on kohdillaan.
Sehän on ihan hirveää.
Kristityt voivatkin olla arvaamatonta joukkoa,
eivät käyttäydy tilastomatematiikan tai
markkinointitutkimusten mukaisesti.
Siitähän voi tulla bisnes-ajattelun vastainen
ja vähäosaisia puolustava vallankumous.
Kerrassaan järkyttävää.
Mihin tämä maailma on oikein menossa?

Onko lainkuuliaisena ja lähimmäistään rakastavana
kristittynä eläminen,
pahinta mitä yhteiskunnalle voi tehdä?

Mielestäni ei ole
ja minulla on oikeus olla kristitty.

Jyrki Puttonen