Tuula Peura

Ilmastomarssilla

Osallistuin ilmastomarssille Helsingissä lauantaina 6.4.  Marssilla oli myös kirkko mukana omilla tunnuksillaan. Kun kirkko ilmoitti osallistumisestaan Facebookissa ja kutsui ihmisiä mukaan, ilmestyi kutsun yhteyteen kommentti, jossa ihmeteltiin kirkon osallistumista tällaiseen marssiin ja kehotettiin järjestämään omia marsseja evankeliumin puolesta.
Onko kirkolla mitään asiaa yhteiskunnallisille foorumeille? Saako kirkko tai kirkossa puhua mistään muusta kuin Jeesuksesta? Kysymys ei ole ihan tänä päivänä syntynyt, vaan se on ollut olemassa aina. Ja aina on ollut olemassa erimielisyyttä.  On olemassa ihmisiä, jotka ilman muuta olettavat kirkon ilmaisevan kantansa yhteiskunnallisiin asioihin, ja syyttävät nopeasti kirkkoa passiivisuudesta, jos kannanottoja ei kuulu. Ja sitten on niitä, jotka haluavat kirkon keskittyvän vain hengelliseen elämään ja pysyttelevän mahdollisimman kaukana ns. maallisista.  Minä kannatan kirkon ja kristittyjen näkyvyyttä ja toimijuutta myös yhteiskunnallisissa asioissa. Ilmastomarssille osallistuin siksi, että vastuu luomakunnasta on meillä.
Me kaikki ihmiset olemme osa luomakuntaa, yksi osa kaikkea sitä, minkä Luojamme on luonut. Luomiskertomus muistuttaa meitä siitä, että tämä maa on luotu elintilaksi kaikille kasveille ja puille, se on luotu elintilaksi kaloille ja linnuille ja kaikille maalla eläville eläimille ja se on luotu elintilaksi ihmiselle. Kun Jumala oli luonut kaiken elävän, hän myös siunasi sen kukoistamaan ja nauttimaan kaikkea Jumalan hyvää. Ihmiselle – jonka Jumala kutsui olemaan omana kuvanaan – hän antoi tehtävän viljellä ja varjella luomakuntaa. Jumalan kuvana ja Jumalan isännöitsijänä toimiminen on vastuullinen luottamustehtävä, jossa ihminen ei ole pärjännyt ihan hyvin.
Tutkijat kautta maailman ovat saavuttaneet yksimielisyyden siitä, että nyt meneillään oleva ilmastonmuutos on ihmisen toiminnan seurausta. Me elämme niin, että luomakunta on tukehtumassa ja monelta Luojan luomalta on elintila supistumassa tai elämän edellytykset jo loppuneet. Luonnon monimuotoisuus on katoamassa ja ihmisellekin koittavat pian tukalat ajat, jos toimiin ei ryhdytä. Moni kristitty on tämän oivaltanut, ja siksi he ovat osallistuneet ilmastomarsseihin ja alkaneet yksinkertaistaa elämäntapojaan, jotta olosuhteet luomakunnassa voisivat alkaa palautua kohti sitä, mitä Luojamme on meille antanut. Nyt on aika pysähtyä ja hiljentyä luomiskertomuksen äärelle ja pohtia sitä, mitä olemme saaneet aikaan, ja miten tästä eteenpäin. Ilmastomarssien tarkoitus on herättää näihin pohdintoihin myös heitä, joilla on valtaa tehdä yhteisiä päätöksiä.
Me elämme maailmassa Pyhän Hengen aikaa. Hän vaikuttaa meissä tämän maailman elämää, ja hän kutsuu meitä tekoihin suhteissamme toisiin ihmisiin ja luontoon. Kristityn elämä on kokonaisvaltaista. Se on yhtä aikaa sekä kohti Jumalaa että tätä maallista kohti kurottavaa. Se on useimmiten hyvin arkista elämää ja  kaikkia niitä tekoja, joita voimme tehdä kanssaihmisten ja koko luomakunnan hyväksi..  Meillä on tehtävä ja vastuu, jotka Jumala on meille luottamuksella uskonut. Meillä on lupa ottaa ne vakavasti.


Tuula Peura on eläkkeellä oleva pappi ja ekonomi, joka kulkee ja katselee, kyselee ja kuuntelee ja välillä pukee havaintojaan ja mietteitään sanoiksi.

0 comments on “Ilmastomarssilla

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: