HelmiKaarina

HS, minkä teit!

Helsingin Sanomien artikkelista kuvakaappaus, jossa kerrotaan, että Suomen nepalilaisissa ravintoloissa pyörii laaja hämäräbisnes, jossa työntekijöiden riisto, uhkailu ja omistajien veronkierto ovat arkea.

Anteeksi, otsikoin bloggaukseni virheellisesti. Minunhan olisi pitänyt kirjoittaa vaikkapa: Voi mitä saikaan aikaan Helsingin sanomien juttu, joka alkoi RAFLAAVASTI: “Halvan lounaan julma hinta…” (HS 30.3.2019)

Jo heti alkuun pitkän ja monipuolisen jutun lukija saattoi tehdä päätöksen: Ei koskaan enää.

Ja näin Hesari on tehnyt tehtävänsä ja jatkanut Sanoma oy:n pitkää perinnettä “tukemalla kansainvälisesti hyväksyttyjä standardeja, jotka koskevat ihmisoikeuksia, työoloja, ympäristöä ja korruption vastaisuutta.” ja toteuttanut Sanoman arvoista ainakin kohtaa “Make it happen — We create an impact every day.” “Me teemme vaikutuksen joka päivä” (sanoma.com/eettinen-ohjeisto, kirjoittajan vapaa käännös)

“Me teemme vaikutuksen joka päivä”!

Vaikutus kyseisen artikkelin kohdalla näkyi heti Keravan nepalilaisessa ravintolassa Marphassa. Välittömästi jutun julkaisemisen jälkeen lounastajien määrä väheni huomattavasti. Marphan omistajien FB sivullaan 2.4. julkaisema selvitys ravintolan käytännöistä ei ikää kyllä saanut asiakkaita palaamaan.

“Dear valuable customers

Marphan nepalilainen ravintola kuvattuna sisältä.


We are shocked after reading the article in Helsinki Sanomat published last weekend. We would like to clarify that Ravintola Marpha is not involved in any kind of unethical activities that are against the Finnish law.We also clear that we do not have any employees working with us. It is a two partner run self-employed business. We further want to clarify that we do not have any connection/ relationship neither with Kuopio based Nepalese restaurant nor any other Nepalese restaurant mentioned in the article.We too demand punishment those who involved. Please feel free to come and enjoy with us, with your favourite food. Best Regards Ravintola Marpha Kerava.”

Vaikea uskoa, ettei Hesarin 30.3. julkaisema juttu poliisin ja työsuojelun tarkastajan lausuntoineen ja hyväksikäytettyjen kertomuksineen pitäisi paikkaansa. Esimerkiksi:

  • ”On yleinen käsitys, että hyväksikäyttöä tapahtuu melkein joka nepalilaisessa ravintolassa” , sanoo keskusrikospoliisin erikoistutkija Tuija Hietaniemi.
  • ”Tänne ei ole tullut juuri ketään, joka ei olisi joutunut maksamaan”, kertoo eräs, joka työskentelee edelleen nepalilaisessa ravintolassa. Hän itse joutui maksamaan omistajalle yli 15 000 euroa (saadakseen työpaikan).
  • ”Seuraavaksi (valvonta)kohteeksi ehdotamme nepalilaisia ravintoloita, joissa hyväksikäyttö on Rikosuhripäivystyksen ja myös meille tulleen tiedon perusteella järjestelmällistä”, kirjoitti AVIn työsuojelun vastuualueen tarkastaja Katja-Pia Jenu 

Minäkin uskon, että tekstissä asiat on kerrottu, niin kuin ne ovat. Juttu kertoo tapahtuneista ja edelleen jatkuvista väärinkäytöksistä ja lainvastaisuuksista. Hyvä, että kertoo. MUTTA yhtä tärkeää kuin se, mitä kirjoitetaan, on se, mitä jätetään kirjoittamatta. 

”Yleinen käsitys, ei juuri ketään, järjestelmällistä…” Tällaiset ilmaisut, vaikka ovatkin haastateltujen sanoja, ovat toimittajan valitsemia. Yleistäviä, yleistyksiä tukevia, leimaavia. Lukija tempautuu helposti mukaan. Hankala on ajatella toisinkaan, mutta juuri siksi niin on tehtävä.

Minun mielestäni olisi ollut vähintäänkin kohtuullista odottaa luotettavalta ja kansanryhmien leimaamista vastustavalta maan suurimmalta sanomalehdeltä juttua, jossa olisi tuotu esiin sekin, että Suomessa on MYÖS NEPALILAISIA ravintoloita, joiden omistajat eivät kuulu tähän tekstissä esiteltyyn “kartelliin” eivätkä hyväksy niiden käytäntöjä.

Jälkipuhe

Marphan kaksi omistajaa kuvassa.

Istun Marpassa ja kuuntelen Debendra-omistajan kertomusta siitä, kuinka hän vuosia sitten tuli Suomeen opiskelemaan. Opiskeluaikanaan hän toimi monien muiden opiskelijoiden tavoin. Hän jakoi postia sananmukaisesti sormet verillä pyöräillen kylmissään talven pakkasissa ja hikoillen hissittömissä taloissa. Sittemmin hän työskenteli opiskelun ohella Silja Linella haaveillen omasta yrityksestä. Marphan yhteisomistamimen Bishnun kanssa tuli mahdolliseksi edelleen Nepalissa asuvien vanhempien tuella.

Kaksikko on pyrkinyt löytämään toimivan konseptin ravintolaan. Alussa he siirsivät yläkerrassa toimineen lounastarjoilun alakerran “baari”tilaan. Asiakkaiden palautteen perusteella he roudasivat tarjoilutiskit takaisin toiseen kerrokseen. Sekä lounasannoksia että buffetpöytää on vuorollaan kokeiltu. Lounashinta on pyritty pitämään kilpailukykyisenä, vaikka tukena ei ole isojen ketjujen suurten tavarahankintojen suomia alennuksia. 
Kahdestaan työtä tehden työpäivät ja -viikot venyvät. Aikaa ravintolassa kuluu enemmän kuin perheen parissa. Sitähän on pienyrittäjän arki monesti on.

Miksi kirjoitan, mitä kirjoitan?

  • Vastustan koko kansanryhmän leimaamista joidenkin tekemien väärinkäytösten takia.
  • Kannatan paikallista ketjutonta yrittäjyyttä.
  • Olen Marphan tyytyväinen asiakas ja toivon voivani nauttia hyvästä ruuasta ja ystävällisestä palvelusta jatkossakin.
HelmiKaarinan nimikirjoitus.

0 comments on “HS, minkä teit!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: