Arkinen, ainutlaatuinen ja suuri

Hautajaiset ovat opettaneet minulle valtavasti. Reilun kahdenkymmenen pappisvuoden aikana olen nähnyt miten erilainen suhde ihmisillä voi olla omaan äitiinsä. Hautajaisissa osa suree menetettyä, hyvää yhteyttä. Toiset surevat sitä, mitä ei koskaan ollutkaan; täyttymättömiä toiveita ja odotuksia. Me kaikki suremme jostain luopumista – olipa se menneestä tai toiveista irti päästämistä.

Vaikka suhteemme äitiimme on erilainen, silti yksi asia meitä yhdistää. Jokaisella on vain yksi äiti, jonka kohdussa olemme kypsyneet, ja joka on meidät maailmaan synnyttänyt. Äiti voi olla rakastava ja huolehtiva tai poissaoleva. Tai jotain siltä väliltä. Eri elämänvaiheissa sama äiti voi olla hyvinkin erilainen. Ollessani pieni, äiti laittoi hyvää ruokaa ja peitteli illalla sänkyyn. Lapsuudessa äiti tuntui itsestäänselvyydeltä. Siinä mielessä hän oli arkinen. Hän kuului jokaiseen tavalliseen päivään hoitaen kodin, ruuat ja meille lapsille puhtaat vaatteet. Ja hän paijasi hellästi.

Muuttaessani pois kotoa parikymppisenä suhde äitiin muuttui. Opiskelijana tuli tarve analysoida kaikkia vanhempieni virheitä ja onnistumisia. Tämä tapahtui tietysti nuoren ”kaikkitietävyydellä”. No, onneksi en avautunut äidille kaikista pohdinnoistani! Niitä pohdintoja minä tarvitsin – ei äiti.

Itse lapsia saatuani suhde äitiin muuttui jälleen. Viimeistään omien lasten myötä armollisuuden näkökulma avautui äitiyteen. Apua, eikö rakkaus suojaakaan väsymiseltä tai riittämättömyyden tunteilta? Virheiltä? Oman äitiyden kautta on ollut avartavaa huomata ja myöntää, että kaikki äidit ovat väistämättä epätäydellisiä ja vajavaisia. Kun itsellä on tarve tulla nähdyksi armollisessa valossa, niin silloin helpommin katsoo muita – omaa äitiäkin -armollisemmin. Äiti on ollut tärkeänä apuna omien lasteni sairastaessa ja muulloin. On hienoa nähdä, miten läheiset välit hänelle ja omilla lapsillani on.

Äidin ikääntyessä roolit saattavat vaihtua. Ehkä joskus tulee päivä, jolloin itse vien äidille kotiin tai palvelutaloon herkkuja, ja lopuksi peittelen väsyneen äidin päiväunille. Toivon tulevilta vuosilta monia hyviä yhdessäolon hetkiä, joissa välittyy keskinäinen rakkaus ja yhteys. Ajattelen, että jokaisen äidin merkitys on niin suuri, ettei häntä voi tyhjentävästi kuvata.

Hyvää äitienpäivää jokaiselle arkiselle, ainutlaatuiselle ja suurelle äidille!

Virsi 467:4
Nyt kädet yhteen liitämme
ja äidistämme kiitämme.
Lahjoita, Jeesus laupias,
äidille ilo autuas.