Rakastu muoviin

Alkukevään ajan YLEllä on pyörinyt kampanja nimeltään ”I love muovi”.  Sen tarkoitus on ollut herättää meidät kierrättämään kaikki pakkauksista kertyvä muovijäte mahdollisimman tarkkaan. YLEn sivustoilta ja Areenasta löytyy paljon aiheeseen liittyvää materiaalia: on vinkkejä ja ohjeita muovinkierrätykseen ja artikkeleita, joissa on tietoa kierrätetyn muovin käsittelystä ja uudelleenkäytöstä. Jos kaiken materiaalin katsoo ja lukee, on varmasti perillä siitä, miten omaan kotiin tulevat muovipakkaukset tulee käsitellä, ja miksi kierrätys kannattaa.

Olen seurannut kampanjaa kiinnostuneena. Olen kylläkin lajitellut pakkausmuovin jo kevättalvesta 2016 , jolloin asiaa koskeva laki tuli voimaan. Kampanja on kiinnostanut minua hieman toiselta kantilta. Meitä on vuosien saatossa valistettu lukuisista eri aiheista.  Ensimmäisenä muistui mieleeni kampanja, jossa varoitettiin menemästä heikoille jäille. Pikkukakkosen animaatio jäihin uppovasta nallesta on oletettavasti jäänyt monen muunkin muistiin. Kun otin kampanjat puheeksi ystävän kanssa, hän muisti oitis ”Mene munalla töihin” -sloganin, jonka oli tarkoitus iskostaa mieliimme kananmunan oivallisuus ravintoaineena.  Ulkomaisten tuotteiden ostamisesta innostuneita suomalaisia kehotettiin aikoinaan suosimaan suomalaista ja liikenneturvallisuutta pyrittiin kohentamaan mm.  ”Älä ota, jos ajat” ja ”Hei, heijastin heilumaan”- kampanjoiden avulla.  Digi-aikaan taas siirryttiin näyttelijä Sulevi Peltolan tähdittämän ”Digi digi digi” -kampanjan avulla.  Eikä tässä tietenkään kaikki, vain niitä, jotka helposti pullahtivat pintaan muistin syövereistä.

Me suomalaiset olemme pieni kansa ja meillä on kohtuullisen hyvää suosiota nauttiva yleisradioyhtiö, joten uusien asioiden saattaminen koko kansan tietoisuuteen tällaisten kampanjoiden avulla on suhteellisen vaivatonta. Takavuosina varsinkin kampanjat tavoittivat melkein koko kansan, kun televisiokanavia ei ollut monia ja muutenkin elettiin vielä yhtenäiskulttuurin aikaa. Tänä päivänä YLEllä pyörivät kampanjat eivät välttämättä  tavoita yhtä suurta osuutta kansalaisista, mutta silti uskon niiden vaikuttavuuteen.

Kun katselin ”I love muovi” -kampanjaa, pohdiskelin myös sen sanomaa. Pari kolme vuotta sitten meille alkoi tulvia uutisia siitä, miten muovi tunkeutuu kaikkialle ja täyttää pikkuhiljaa jopa meret. Valtavien meressä kelluvien muovilaattojen kuvia tulvehti mm. sosiaalisen median kanavilla. Voi kai sanoa, että aloimme jossain määrin potea muoviahdistusta. Tuntui, että muovia pitää välttää viimeiseen saakka ja, että siitä tulisi päästä lopullisesti eroon. ”I love muovi” -kampanjan kärki ei ole siinä, että muovista pitäisi päästä eroon, vaan sen ydinviesti on: ”Lajittelu on ratkaisu.”  Muoviin rakastuminen tarkoittaa sitä, että alkaa nähdä muovin arvokkaana ja hyvänä materiaalina, jolle haluaa tarjota mahdollisuuden uuteen elämään aina silloin, kun tietty pussi tai rasia tai putkilo käy itselle tarpeettomaksi.  Muoviin rakastunut ei halua jättää muovia heitteille, jolloin se voi päätyä ajelehtimaan luontoon tarkoituksettomasti ikuisiksi ajoiksi. Muovin rakastaja ei myöskään halua heittää hyvää muovia sekajätteeseen, jolloin sen kohtalona on joutua poltetuksi ja muuttua hyvin hankalasti käsiteltäväksi polttojätemönjäksi. Ei – muovin rakastaja jättää muovijätteen hellästi muovinkierrätyslaatikkoon, jota kautta se pääsee asiallisten prosessivaiheiden jälkeen palvelemaan uudessa käyttötarkoituksessa. Kierrätysmuovista syntyy mm. jätesäkkejä, muovipusseja, kukkaruukkuja ja erilaisia putkia.  Ja uusia käyttötarkoituksia kehitetään koko ajan.

Meillä Keravalla on oma muoviin liittyvä kampanjamme ”Muovipussiton Kerava”, jonka tarkoituksena on vähentää muovipussien ja -kassien käyttöä. Vaikka muovipussitkin voi laittaa kierrätykseen, on kuitenkin ihan kannatettavaa pohtia muovin käytön vähentämistä niissä tilanteissa, joihin löytyy muoviakin parempia materiaaleja. Kyllä kai kankainen kestokassi päihittää muovikassin mennen tullen niin kestävyydessä kuin kauneudessakin.  Eli vaikka muovi onkin hyvä materiaali paikallaan, kannattaa senkin käytössä miettiä tarkoituksenmukaisuutta. Ei muovi siitä pahastu, että joissakin tilanteissa sille sanotaan kohteliaasti: ”Tässä kohtaa tämä toinen materiaali palvelee paremmin.”

Jatkossa kiinnostaa saada uutisia siitä, miten muovipussien käyttö Keravalla on vähentynyt, ja miten pakkausmuovin kierrätys koko maassa lisääntynyt. Omasta mielestäni kierrätys on iloinen asia, eikä se tuota suurta vaivaa, kunhan ensin on saanut kehitettyä omat ratkaisunsa sen toteuttamiseksi. Kierrätyksen syvä ajatus on materiaalien kunnioittamisessa. Kaiken, mitä meillä on, me saamme ja otamme irti tästä asuttamastamme maapallosta. Maapallo ja sen varannot ovat rajalliset. Siksi meidän on syytä olla tarkkoja ja säästäväisiä materiaalien suhteen ihan yleensäkin.  

Iloista muovin – ja muukin materiaalin – kierrätystä meille kaikille.