Nea Kivistö

Sitku-elämää

Olen huomannut olevani sitku-ihminen. Nautin sitten, kun olen saavuttanut jonkin itselle asettamani tavoitteen. Kun olen siivonnut, voin lysähtää sohvalle. Työ ennen huvia. Sitten, kun. Kuulostaako tutulta?

Ensin työt, sitten huvi -periaate on mielestäni yleisellä tasolla tavoittelemisen arvoinen, sillä muuten tärkeät asiat saattaisivat jäädä tekemättä. On ihanaa levätä, kun on jaksanut ahertaa. Itseään on mukava palkita jonkin saavutuksen jälkeen. Tiedän esimerkiksi ihmisiä, jotka ostavat itselleen kukkakimpun, kun asunto on siivottu. Ehkä kukat pääsevät silloin myös eri tavalla oikeuksiinsa? Sitku-elämä voi olla myös sellaista, että jonnekin tulevaisuuteen tehdään suuria suunnitelmia, mutta tähän hetkeen ei oikein raaski suunnitella mitään. Myöhemmin sitten ehtii.

Sitku-asenne voi kuitenkin kaventaa elämää. Olen huomannut, että aina löytyy tekemistä, puunattavaa, pohdittavaa tai selviteltävää, joka siirtää muita asioita tuonnemmaksi. Opiskeluajoista muistan vielä, kuinka tenttiviikot ja tenttipäiviä edeltävät illat olivat minulla monesti pyhitettyä aikaa, jolloin ei voinut nauttia. Piti keskittyä tenttiin kertaamiseen tai pahimmillaan lukemisen aloittamiseen. Opiskeluvuosien lisääntyessä rohkaistuin kuitenkin siihen, että menin esimerkiksi elokuviin tentin aattoiltana, mikä oli todella mahtavaa! Se mahdollistui tietysti sillä, että olin valmistautunut riittävän hyvin jo aiemmin. Näin jälkikäteen vähän harmittaa, että harvassa olivat ne kerrat, jolloin tällaisessa hetkessä pystyin oikeasti repäisemään ja nauttimaan. Sitku-elämä voi myös olla todella väsyttävää, jos elämä menee suorittamiseen ja siihen, että lepo jää vähäisemmälle ja siirtyy ajatuksissa jonnekin tulevaisuuteen: ”Sitten myöhemmin ehdin levätä.” ”Eläkkeellä lepään.” ”No, haudassa viimeistään.”

Ihmisen elämän ei ole tarkoitus olla konemaista suorittamista eivätkä elämän palaset aina loksahtelekaan paikoilleen kuin palapelissä. Elämässä tulee koko ajan eteen asioita, jotka laittavat palapelin sekaisin.  Jos elämme odottaen aina sitä, että joku haaste on ohi, emme koskaan pysty nauttimaan niiden välisestä ajasta. Velvollisuudet on enemmänkin kuin suotavaa hoitaa, mutta elämän ei tulisi olla pelkkiä velvollisuuksia.

Ja sitten kysymys, jota on syytä pohtia: tarvitseeko kaikki hyvä aina ansaita? Vai voisiko ajatella, kuten erään tunnetun kosmetiikkamerkin sloganissa* sanotaan, että ”olet sen arvoinen” jo lähtökohtaisesti? Voisinko tehdä jotakin mukavaa ja nauttia siitä, ilman sen erityisempää syytä? Voinko nauttia lomamatkasta, kesästä, lounashetkestä, vaikka rakaraivossa on koko ajan se tietty asia, joka minun täytyy vielä muistaa?

On myös hyvä muistuttaa itseään siitä, että Jumala ei vaadi meiltä mitään ollaksemme Hänen silmissään arvokkaita. Voimme vain olla ja nauttia Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan nyt – ei sitten, kun.

Aurinkoisin kesäterveisin,
Nea

* L’Oréalin tunnettu slogan on kokonaisuudessaan ”Because you’re worth it”, ”Koska olet sen arvoinen”.

0 comments on “Sitku-elämää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: