Ilmainen näöntarkastus

Matkalla optikolle katselin viisi vuotta vanhojen lasien läpi, maailman menoa ja ihmisvilinää kotikaupungin kävelykadulla. Näytti mielenkiintoiselta. Arvuuttelin, että mihin kulkijat olivat menossa. Joku töihin, toinen kauppaan, kolmas käveli muuten vaan. Osa arvauksista meni oletettavasti väärin mutta ei sen väliä. Todennäköisyyden mukaan joku on aina menossa töihin, toinen kotiin.

Mieleen juolahti, miten muut näkevät kävelykadun. Entäs ne jotka eivät näe, tai toiset jotka kulkevat jossain muualla. Miten ne jotka eivät pysty liikkumaan.

Ehkä näen vain pienen kuvan kaikesta enkä välttämättä edes kovin tarkasti. Vain sen verran mihin ymmärrys riittää. Oletettu kaukonäköisyys on lopulta vain putkinäköä toivottuun suuntaan.

Vanhojen lasien läpi maailma näyttää tutulta ja turvalliselta. Entä uusien lasien läpi? Muuttuuko jokin vai pysyykö kaikki ennallaan? Ymmärränkö näkemääni vai näenkö ymmärtämääni. Sanotaan , että usein sitä näkee mitä toivookin näkevänsä.

Tässä muutamia silmäyksiä:

Uudet lasit Särkemätön pää, silmät toipuvat siristelystä. Arkipäivän tärkeät yksityiskohdat, eivät silti pomppaa esiin. Näkemisestä kiinni? Läsnäolo-lasit vahvoilla voimakkuuksilla, tämä hetki ominaisuutena. Oikeisiin asioihin keskittyminen. Auttamisen voima. Nykyhetken ilo. Läsnäolo-lasit saa nenälleen kun sydän tulee mukaan ja hymy alkaa.

Toiset lasit kaupan päälle Silmälaseissa on syvän vihreät linssit. Ei tavalliset vaan antavat nähdä unelmien kautta. Elämän täyttämät, ilon reunustamat, ankeat kiviset kadut, joilla itketään ilosta. Ahdistavan paahtuneet parkkipaikat, viileine keitaineen. Asuttavat betonilaatikot, ikimuistoisina osina elämää. Nuo lasit silmilläni, vievät maailman mustuneet ajatukset pois.

Jyrki Puttonen