Näköalapaikalla

40 vuotta sitten vanhempani remontoivat omakotitalonsa kellaria. Oli lämmin toukokuun päivä. Äitini oli työstä palattuaan vaihtanut kesävaatteet ylleen ja sandaalit jalkaan aikomuksenaan mennä pihamaalle siistimään kukkapenkkejä. Kun hän tarttui ulko-oven kahvaan, kuuli hän sisältään vaativan äänen, joka sanoi ”vaihda vaatteet.” Äitini ihmetteli tätä, mutta meni vaatenaulakolle ja näki siellä talven jäljiltä punaiset liukaspintaiset toppahousunsa. Hän vaihtoi ne jalkaan ja meni uudestaan ulko-ovelle, jolloin ääni sanoi toistamiseen vaativasti ”vaihda vaatteet.” Hän palasi vielä vaatenaulakolle, vaihtoi villasukat ja kumisaappaat jalkaan ajatellen, että onpa tämä nyt ihan hölmöä; siellähän on 18 astetta lämmintä, ja saan ihan kohta tulla takaisin sisälle vaatteita vaihtamaan.

Kun äitini pääsi pihamaalle, huuteli isäni häntä kellariin. Siellä oli telineessä 11 kappaletta isoja ja raskaita puukuitulevyjä. Äitini kiersi telineen ja seisahtui seinänvierustalle, jolloin telineen rakenteet pettivät ja levyt liukuivat hänen jalkojensa päälle. ”Tänä päivänä minä kuolen”, hän ajatteli. Äitini ja isäni huusivat kuitenkin taivaan sotajoukkoja avukseen, ja isäni nosti toisella kädellä levyjä ja veti äitini pois levyjen ja seinän puristuksesta. Kun äitini myöhemmin oli lääkärin tutkittavana, tämä kysyi, mitä hänellä oli ollut yllään, kun onnettomuus tapahtui. Äitini kerrottua lääkäri totesi:” Se oli teidän pelastus.”

Kun olen elänyt jo aika pitkään, voin melkoisella varmuudella sanoa, että olen oman elämäni suhteen jo jonkin sortin näköalapaikalla. Ainakin täältä näkee kauas menneeseen. Vaikka olen turvannut Jumalaan kymmeniä vuosia, olen kulkenut myös oman tahtoni teitä ja tehnyt paljon virheitä. Näen huonoista valinnoista tulleita seurauksia ja myös asioita, joita olen yrittänyt puskea eteenpäin ilman menestystä. Tästä kaikesta huolimatta olen saanut osakseni suurta ansaitsematonta hyvyyttä. Olen saanut elämääni asioita, joita en olisi koskaan voinut saavuttaa omalla viisaudellani tai voimallani. Näen myös hyvin selvästi, että puolestani on tehty valmisteluja etukäteen, jotta olen voinut selvitä paremmin edessäni olevista vaikeuksista. Tämä kaikki kertoo minulle, että Jumala ei ole koskaan väistynyt viereltäni.

Tuon vaativan äänen ohjauksesta 40 vuotta sitten äitini molemmat jalat säästyivät, vaikka toiseen sääreen jäikin elinikäinen vamma. Monet asiat tässä elämässä jäävät vaille selvää tietoa niiden merkityksestä. Joissakin asioissa joudumme kyllä katsomaan peiliin, mutta jotkut asiat vain tapahtuvat ilman, että voimme vaikuttaa asiaan. Olisi kovin haastavaa yrittää löytää merkitys kaikelle menneelle tai sille, mitä elämässä on parhaillaan menossa. Sananlaskut 3:6 antaa viisaan neuvon tämän elämän taipaleelle: ”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.” Jumala tarjoaa meille itsensä turvaksi ja johdattajaksi koko matkallemme ja lupaa meille ihmeelliset näköalat antamalla meille tulevaisuuden ja toivon.