Sitkeät sissit ja syysunelmia

Esipuhe

Juuri nyt, kun päivä on vielä pisimmillään ja monet kesän ilot ja itkut odottavat tuloaan, on aika valmistautua syksyyn.

Juuri nyt, kun avaan Facebookin, uutisvirtaani nousee Keravan seurakunnan mainoksia koululaisten leireistä. Ilmoittautuminen Syysunelmia ja Sitkeät sissit leireille on alkanut.

Juuri nyt, monta vuotta viimeisen leirini jälkeen, asia ei enää ole minulle ajankohtainen. Olenhan omat leirini käynyt ja pitänyt. Mutta seurakunnan leirit ovat vaikuttaneet elämääni niin ratkaisevasti, että en voi jättää tätä bloggausta kirjoittamatta.

Varsinainen juttu

Kuusikymmentä vuotta sitten keinun naapurin lasten kanssa Suomenlinnan keinukentällä. Kaverit laulavat innoissaan keinumisen tahdissa: ”Kivisaaren kerholaisten leirillä, leirillä. Ei oo siellä kellään koskaan ikävä, ikävä. Siellä ilohuudot raikaa, että joka paikka kaikaa, Kivisaaren kerholaisten leirillä, leirillä. ” Yhä uudestaan, uudestaan uudestaan. Iloisina, innoissaan. Ja minussa herää halu päästä Kivisaareen leirille. Seuraavasta kesästä yli viidenkymmenen vuoden ajan lähes joka vuosi olinkin sitten leireillä ja retkillä osallistujana, apuohjaajana, keittiöhommissa ja ohjaajana.

Eihän pitkä matka leiriltä leirille roolista toiseen tietenkään vain tuosta keinussa kuullusta laulusta johtunut. Laulu oli kuin tulitikku, joka sytytti nuotion. Kokemukset, elämykset, kaveruussuhteet, ohjaajat, hyvä Jumala, luonto ja leiripaikat pitivät liekkiä yllä, joskus himmenevänä hiilloksena, joskus roihuavana kokkona. Eikä leirinuotio näytä vieläkään sammuneen, koska tässä istun ja näitä näpyttelen.

On vaikea valita yksittäisiä asioita 24/7 leirielämästä tähän kerrottavaksi, vaikka jotain erityisen merkittävää nouseekin omista kokemuksista mieleen. Kaiken kaikkiaan kyse on kokonaisuudesta, kokonaisvaltaisuudesta, elämästä yhdessä toisten kanssa. Tästähän Syysunelmia leirin mainoskin kertoo ”ulkoillaan ja sisäillään, riehutaan ja rauhoitutaan, askarrellaan ja liikutaan, syödään hyvin ja vietetään aikaa hyvässä seurassa.” Ja vaikka leirielämä itsessään on monesti jännittävää on Sitkeiden sissien leirillä extrana myös yöpyminen kaminateltassa.

Ja erottamattoman osana kaikessa kulkee mukana ajatus ja aavistelu hyvän Jumalan läsnäolosta leirillä ja leiriläisten elämässä. Sekin on, kuin koko elämä, yhtä aikaa jännittävää ja salaperäistä, jotenkin itsestään selvää ja aivan uskomatonta, turvallista ja sydäntä lämmittävää. Itse en olisi uskaltanut ohjaajana leirille lähteäkään moninaisen lapsi- tai nuorisoporukan kanssa ilman uskoa ja luottamusta Jumalan huolenpitoon.

Siunatuksi lopuksi

24/7 leiritoiminta vaatii paljon resursseja, tiloja, henkilökuntaa, työaikaa, tarvikkeita ja paljon rukousta.

Toivottavasti seurakunnan päättäjillä on silmät nähdä ja ymmärrystä sille, mitä silmät eivät nää. Satsaukset lapsi- ja nuorisotyöhön ja siihen oleellisena osana kuuluvaan leiri- ja retkitoimintaan ovat investointeja tulevaisuuteen (anteeksi lainaus hallitusohjelmasta).

Jääkööt Herran haltuun kaikki tämänkin vuoden leiripäivät ja yöt!

Kiitollisena