HelmiKaarina

Sitkeät sissit ja syysunelmia

Esipuhe

Juuri nyt, kun päivä on vielä pisimmillään ja monet kesän ilot ja itkut odottavat tuloaan, on aika valmistautua syksyyn.

Juuri nyt, kun avaan Facebookin, uutisvirtaani nousee Keravan seurakunnan mainoksia koululaisten leireistä. Ilmoittautuminen Syysunelmia ja Sitkeät sissit leireille on alkanut.

Juuri nyt, monta vuotta viimeisen leirini jälkeen, asia ei enää ole minulle ajankohtainen. Olenhan omat leirini käynyt ja pitänyt. Mutta seurakunnan leirit ovat vaikuttaneet elämääni niin ratkaisevasti, että en voi jättää tätä bloggausta kirjoittamatta.

Kivisaaren Merilinna

Varsinainen juttu

Kuusikymmentä vuotta sitten keinun naapurin lasten kanssa Suomenlinnan keinukentällä. Kaverit laulavat innoissaan keinumisen tahdissa: ”Kivisaaren kerholaisten leirillä, leirillä. Ei oo siellä kellään koskaan ikävä, ikävä. Siellä ilohuudot raikaa, että joka paikka kaikaa, Kivisaaren kerholaisten leirillä, leirillä. ” Yhä uudestaan, uudestaan uudestaan. Iloisina, innoissaan. Ja minussa herää halu päästä Kivisaareen leirille. Seuraavasta kesästä yli viidenkymmenen vuoden ajan lähes joka vuosi olinkin sitten leireillä ja retkillä osallistujana, apuohjaajana, keittiöhommissa ja ohjaajana.

Eihän pitkä matka leiriltä leirille roolista toiseen tietenkään vain tuosta keinussa kuullusta laulusta johtunut. Laulu oli kuin tulitikku, joka sytytti nuotion. Kokemukset, elämykset, kaveruussuhteet, ohjaajat, hyvä Jumala, luonto ja leiripaikat pitivät liekkiä yllä, joskus himmenevänä hiilloksena, joskus roihuavana kokkona. Eikä leirinuotio näytä vieläkään sammuneen, koska tässä istun ja näitä näpyttelen.

Kivisaaren kiviä

On vaikea valita yksittäisiä asioita 24/7 leirielämästä tähän kerrottavaksi, vaikka jotain erityisen merkittävää nouseekin omista kokemuksista mieleen. Kaiken kaikkiaan kyse on kokonaisuudesta, kokonaisvaltaisuudesta, elämästä yhdessä toisten kanssa. Tästähän Syysunelmia leirin mainoskin kertoo ”ulkoillaan ja sisäillään, riehutaan ja rauhoitutaan, askarrellaan ja liikutaan, syödään hyvin ja vietetään aikaa hyvässä seurassa.” Ja vaikka leirielämä itsessään on monesti jännittävää on Sitkeiden sissien leirillä extrana myös yöpyminen kaminateltassa.

Ja erottamattoman osana kaikessa kulkee mukana ajatus ja aavistelu hyvän Jumalan läsnäolosta leirillä ja leiriläisten elämässä. Sekin on, kuin koko elämä, yhtä aikaa jännittävää ja salaperäistä, jotenkin itsestään selvää ja aivan uskomatonta, turvallista ja sydäntä lämmittävää. Itse en olisi uskaltanut ohjaajana leirille lähteäkään moninaisen lapsi- tai nuorisoporukan kanssa ilman uskoa ja luottamusta Jumalan huolenpitoon.

Kivisaaren kappeli Kalevalanniemessä

Siunatuksi lopuksi

24/7 leiritoiminta vaatii paljon resursseja, tiloja, henkilökuntaa, työaikaa, tarvikkeita ja paljon rukousta.

Toivottavasti seurakunnan päättäjillä on silmät nähdä ja ymmärrystä sille, mitä silmät eivät nää. Satsaukset lapsi- ja nuorisotyöhön ja siihen oleellisena osana kuuluvaan leiri- ja retkitoimintaan ovat investointeja tulevaisuuteen (anteeksi lainaus hallitusohjelmasta).

Jääkööt Herran haltuun kaikki tämänkin vuoden leiripäivät ja yöt!

Kiitollisena

3 comments on “Sitkeät sissit ja syysunelmia

  1. Matti Tapani Kettunen

    Kiitos Helmi Kaarina tästä kirjoituksesta! Lämmitti sydäntä ja nosti mieleen monet leirit elämän varrelta. Oli niitä yhteisiä sinunkin kanssasi, jos oikein kirjoittajan tunnistin. Tyttären (39 v) kanssa katseltiin noita kuvia ja hän muisti miten tuolta sillalta hänen lippiksensä putosi veteen Kivikarhu -leirillä 1980-luvulla. Paljon on nähty, paljon on koettu ja kiitollisuus täyttää mielen leirejä muistellessa.

    Tykkää

    • Kiitos Matti muisteloista. Tunnistit Kalle-kaima oikein 🙂 Hieman kärsineenä Kivikarhu nökötti vielä Karhusaaressa, kun 7 vuotta sitten sain leiriurani päättää Kivisaareen, mistä se aikanaan alkoikin. Suokoon hyvä Jumala, että yhä uusia merkittäviä, ihania, mieltä liikuttavia kokemuksia syntyy yhä uusien leireilijöiden mieliin ja sydämiin. HelmiKaarina

      Liked by 1 henkilö

      • Matti Tapani Kettunen

        Kiitos HelmiKaarina. Minulla on muistona Kivikarhusta monia valokuvia ja rakkaimpana kuva ”Penan parhaat” -kirjan kannessa. Siinä lapseni istuvat sylissäni iltanuotiolla Laitisen Penan kertoessa jatkotarinaa Kivikarhusta. Sydämestäni yhdyn tuohon toivomukseen, jonka esitit uusien leireilijöiden kohdalle. Silloin tällöin riipaiseva ikävä Keravalle (lähinnä kirkkoon ja messuun) yllättää. Tulihan siellä asuttua 25 vuotta. Nyt jo 11 vuotta asuttu Riihimäellä. T. Kalle

        Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: