Rikka Roska ja Malka Hirsi

Viime sunnuntaina minulle kävi niin kuin niin monesti muulloinkin. Istuin messussa ja kuuntelin saarnaa. Tai siis en kuunnellut. Evankeliumitekstin viimeiset jakeet (Luukas 6:41-42) kaappasivat ajatukseni ja kuljettivat minut vuosien taa koulun päivänavaukseen, jonka aloitin tähän tapaan:

”Herra Rikka Roska ja Rouva Malka Hirsi istuivat vierekkäin junassa ja juttelivat. Keskustelu sivusi niitä näitä, puhuttiin ilmoista, maailman tapahtumista, terveyskeskusajoista ja pätkätöistä. Jostakinhan sitä on puhuttava, kun istutaan vierekkäin ja ollaan naapuruksia

Mutta kovin tahmeaa tuo juttelu oli, kunnes päästiin kummankin yhteiseen naapuriin. Herra Rikka Roskan kotona häntä nimitettiin Lorviksi ja rouva Malka Hirren kotona Lärviksi. Tämä nuori herra Lorvi Lärvi oli nimittäin naapuriensa mielestä nimensä ansainnut. Milloin hän puhui niin rumasti, ettei kirosanojen joukosta tuntunut muita sanoja löytyvänkään ja milloin taas oleskeli pihalla nojaillen naapurien polkupyöriin tai auton kylkiin mitään tekemättömänä. Ja useimmiten kuitenkin sekä lorvaili ja lärväili, Eihän siitä ihmisestä mitään hyvää sanottavaa ollutkaan.

Kun löydettiin yhteinen puheenaihe, meni loppumatka rattoisasti. Vuoronperään Rikka Roska ja Malka Hirsi kuvasivat tarkasti, kuinka Lorvi Lärvin pitäisi elämänsä elää ollakseen kunnon kansalainen ja hyvä ihminen.

Seuraavana aamuna sattuivat Lorvi Lärvi ja Rikka Roska vierekkäin junaan ja siinähän kävi aivan samoin kuin edellisenäkin päivänä, vain sillä erolla, että nyt puhuttiin pahaa Malka Hirrestä, kummankin yhteisestä naapurista. Hyvin yksityiskohtaisesti käytiin läpi sekin, miten Malka Hirren pitäisi kakaransa kasvattaa ja pihaterassinsa puhdistaa.

Seuraavana aamuna sattuivat Lorvi Lärvi ja Malka Hirsi samaan junaan vierekkäin ja lopunhan te jo arvaattekin. Puheenaiheeksi nousi ennen pitkää Rikka Roska, joka naapuriensa mielestä oli niin likainen ja epäsiisti ihminen kuin olla vain voi. Eikä siinä kaikki, muutenkaan tuota miestä ei kukaan kunnon ihminen naapurikseen toivoisi.

Vielä eräänä päivänä kaikki kolme sattuivat junassa istumaan samaan penkkiryhmään. Pitkään oli ihan hiljaista, kunnes keskustelu jotenkin lähti liikkeelle niistä naapureista, jotka eivät olleet paikalla. Osaatte kuvitella, missä sävyssä juttua riitti.”

Tässä vaiheessa pastori oli päässyt saarnassaan puhumaan Jumalan armosta, jota meille syntisille riittää.

Hyvä niin. Vaikka vain omia ajatuksiani ja puheitani miettisin, on todettava, että tarpeeseen tulee

Vielä wikisitaateista sitaatti: ”On yhtä helppoa kutsua takaisin kivi jonka on kädestään heittänyt kuin sana jonka suustaan on päästänyt. (Menandros)”

Tällaisia mietiskeli