Virheettömän ja täydellisen ristiriita

Virheettömyys

Jo pieni koululainen oppii virheistään. Ehkä. Ainakin aikanaan opettaja tarkisti annetut tehtävät, läksyt ja kokeet. Merkitsi niihin punakynällä virhemerkin, jos oli tarpeen ja oikeinmerkin, kun sille oli tilausta. Tarpeen mukaan hän myös kirjoitti marginaaliin, mitä korjattavaa sanassa tai lauseessa oli, laittoi punaisella puuttuvat pilkut ja pisteet, lisäsi unohtuneen muistiin merkityn numeron tai veti yli tarpeettomat artikkelit ja svetisismin ”se” sanat.

Niin me opimme: SydäMMeen ei mahdu kahta äMMää. Eikä me tehty vaan me teimme. 1 ynnä 1 on kaksi mutta 1 kertaa 1 yksi on yksi ja nolla kertaa mitä tahansa on edelleen nolla.

Noista pienistä merkinnöistä opettajan selityksin kuorrutettuina syntyi pienessä mielessä pyrkimys virheettömyyteen, täyskympin tavoittelu tai halu saada ainakin enemmän kuin hylätty nelonen.

Sitten joku sanoo: ”Jos et tee mitään, et myöskään tee virheitä.” Kuulostaa ihan loogiselta, mutta ei pidä paikkaansa. Mitään tekemätön ei tee mitään tarpeellista eikä hyvää. Mitään tekemätön ei edes rakasta. Mitään tekemättömyys ei tuota virheettömyyttä, se itsessään on suuri virhe.

Täydellisyys

Opettajan toive ja oma pyrkimys virheettömyyteen voi tuottaa tulosta – joskaan ei mitään tekemättömyydellä vaan kovalla työllä. Muutettavat muuttaen niin on myös muussa elämässä. Monessa asiassa opettelemalla, harjoittelemalla, yrittämällä yhä uudestaan virheet vähenevät ja virheettömyys kasvaa. Mutta mitenkä on täydellisyyden laita?

Onko virheettömyys täydellisyyttä tai täydellisyys virheettömyyttä. Nehän kuulostavat vähän samalta: Kun jokainen yksityiskohta on paikallaan ja esimerkiksi koulun koevastauksissa on vain oikeinmerkkejä ja 10 tai 10+ lopussa, niin eikö se olekin täydellistä? Ehkä onkin koulun kokeessa, mutta koko elämä ei ole niin yksioikoista.

Elämässä virheettömyyden ja täydellisyyden ristiriita on täydellistä. (No huh, kuka tästä ottaa selvän?) Näin ajattelen, itselleni armollisesti. Muuten olisi kestämätöntä kuulla Jeesuksen vaativia sanoja” Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.” (Matt 5:48)

Minun on hyväksyttävä virheellisyyteni. Erehdyn, teen vääriä valintoja, en jaksa aina iloita, en rukoilla, en armahtaa, en osaa aina rakastaa. Virheettömyys on minusta kaukana. Ja sinusta. Ja jokaisesta ihmisestä. Virheetön ihminen ei ole täydellinen. Oman virheellisyytensä myöntäminen ei estä pyrkimästä parempaan, ei estä harjoittelemasta, ei aloittamasta alusta yhä uudestaan, Sen täydellisempiä meistä ei tässä elämässä tule.

Sanoja ja ajatuksia pyöritti