Vuoteni Keravalla

Vaikka vuosi tuntuu lyhyeltä ajalta ja kuluu loppuun ennen kuin sitä huomaakaan, niin vuodessa ehtii tapahtua paljon. Olen saanut olla reilun vuoden täällä Keravalla ja oppia tuntemaan niin ihmisiä kuin paikkojakin. Olen saanut olla mukana ihmisten iloissa ja suruissa sekä ihan tavallisessa elämässä. Minut on otettu lämpimästi vastaan ja olen tuntenut oloni heti alusta lähtien tervetulleeksi.

Keravan seurakunnasta sain ihan ensimmäisen papin paikkani ja minut vihittiin työhön tänne. Uuden aloittamiseen kuuluu aina myös epävarmuutta ja jännitystä. Aloittaessani puhtaalta pöydältä ja uudessa kaupungissa minua tietenkin jännitti paljon. Tein kaiken ensimmäistä kertaa ja totuttelin myös uuteen identiteettiini pappina. Vaikka pappeus oli palkitsevaa, niin se oli myös raskasta aluksi. En tuntenut paikkoja, en tuntenut ihmisiä enkä tuntenut vielä pappeuttakaan.

Lähdin kuitenkin sitkeästi opettelemaan. Kyselin paljon niin työtovereiltani kuin perehdyttäjältänikin. Erityisen tärkeää ensikertalaisena oli se rohkaiseva ja kannustava ilmapiiri, joka seurakunnassamme vallitsi. Niin työntekijät kuin seurakuntalaisetkin auttoivat, neuvoivat ja tsemppasivat minua. Perehdyttäjäni ei kyllästynyt vastaamaan toinen toistaan yksityiskohtaisempiin kysymyksiini käytännön asioista ja monet työtovereistani antoivat paljon omaa aikaansa auttamiseeni ja opastamiseeni.

Pikku hiljaa tulivat tutuiksi muun muassa Savio, Kaleva ja hautausmaa. Sain tutustua seurakunnan erilaiseen toimintaan Katupappilasta nuorisotyöhön, yhteiskunnalliseen työhön ja laitoshartauksiin. Aloin moikkailla ihmisiä kaduilla ja törmätä kulkiessani tuttuihin, joiden kanssa tuli aina vaihdettua muutama sana. Ennen kuin huomasinkaan, olin päässyt sisään Keravan sielunelämään.

Ei aikaakaan, kun pääsin antamaan takaisin sitä ystävyyttä ja avuliaisuutta, jota niin monet olivat minulle osoittaneet. Sain auttaa työtovereita muun muassa ohjelmistojen käytössä ja hartauskirjoitusten laatimisessa. Pääsin toteuttamaan itseäni ja vaikuttamaan omaan työhöni ja sain siihen esimieheltäni kannustusta. Iloitsin erityisesti tänä keväänä pitämästäni lyhyestä luentosarjasta, jolla pohdittiin tieteellistä Raamatuntutkimusta. Ennen kaikkea sain kokea olevani hyödyllinen ja tärkeä osa yhteisöä.

Voin siis sanoa, että Keravasta ja sen ihmisistä on tullut minulle rakkaita. Olen ehtinyt kasvaa tänne kiinni ja kiintyä seurakuntaan, vaikken edes asu alueella. Olen uskaltautunut antamaan itsestäni ja sitä kautta saanut enemmän kuin uskoinkaan. Olen löytänyt itsestäni monenlaisia unelmia ja toiveita, joita kohti haluan lähteä.

Valitettavasti työsuhteeni täällä päättyy ainakin toistaiseksi ja joudun käymään läpi luopumisprosessia ja kääntämään katsettani uuteen. Vaikka lähteminen tuntuu pahalta, niin iloitsen silti siitä, että olen tehnyt asioita täydellä sydämellä. Ajattelen, että on parempi tehdä täysillä kuin varoa jo etukäteen. Muistot, opitut asiat, toiveet ja unelmat kuitenkin säilyvät.

Vuoteni Keravalla on ollut minulle kaikin puolin merkityksellinen, tärkeä ja palkitseva. Olen kiitollinen siitä, että sain kasvaa pappeudessani juuri täällä. Iloitsen myös siitä, että olen saanut tutustua teihin kaikkiin ihaniin ihmisiin. Haluan toivoa jokaiselle teistä siunausta tähän syksyyn. Toivon, että tapaamme vielä ❤

–Emmi Gong