Viisas vai tyhmä?

Tämän sunnuntain aihe ”Valvokaa!” suuntaa ajatukset omaan elämäntapaan. Jeesuksen vertaus viisaista ja tyhmistä morsiusneidoista* haastaa kysymään: Miten minä elän? Kuulunko viisaiden vai tyhmien joukkoon?

Pakko myöntää: Kyllä kuulun.

Mieleen tulee vuosien takaa talteen kopioimani ruotsinkielinen juttu uskon ja uskonnon, uskonnollisuuden ja uskosta elämisen vertailusta.

”Olen kristitty, mutta en ole uskonnollinen” kirjoitti vuosia sitten Simon Ådahl. Selittääkseen sanojaan hän painotti, että kristillisessä uskossa on pikemminkin kyse suhteesta Jumalaan kuin uskonnollisuudesta. Oheinen ruotsiksi kirjoitettu ”en religiös <-> en med relation” vertailu** toimii mielestäni ymmärrettävämmin vapaasti kuin suoraan käännettynä, vaikkapa tähän tapaan.

”Uskonnollisuutta korostava osoittaa ihmisten puutteet, uskosta elävä suhtautuu ihmisiin rakkaudella.
Uskonnollisuutta korostava sanoo: Enkös minä sanonutkin!? Uskosta elävä itkee yhdessä kompastuneen kanssa.
Uskonnollisuutta korostava tuomitsee ihmiset ”roskasakkiksi”. Uskosta elävä nostaa heidät pystyyn.
Uskonnollisuutta korostava kutsuu omaa tahtoaan ”Jumalan tahdoksi”. Uskosta elävä on kuuliainen Jumalalle.
Uskonnollisuutta korostava asettaa Jumalalle mieleisensä rajat. Uskosta elävälle Jumala on rajaton.
Uskonnollisuutta korostava käyttää valtaa muihin. Uskosta elävä palvelee muita.
Uskonnollisuutta korostava elää suorittamisesta. Uskosta elävä lepää Jumalan rauhassa.
Uskonnollisuutta korostava laskee kirkossakäyntiensä määrää. Uskosta elävä kulkee joka päivä Jeesuksen seurassa.”

Teksti on provosoiva. Mutta onko se sitä liikaakin. Niin kuvaava kuin vertailu voi ollakin, on se myös tuomitseva. Jopa halveksuva? Siltä ainakin vaikuttaa, jos uskonnollisuutta korostava ja uskosta elävä nähdään kahdeksi toisistaan erilliseksi ryhmäksi tai henkilöksi. Yksilössä sen sijaan vertailun kumpikin puoli löytää tekijänsä. Tämän huomaan, kun luen tekstiä omakohtaisesti ja mietin: Miten minä elän?

Aivan varmasti minussa on ajatuksia, sanoja, tekoja ja tekemättä jättämisiä, jotka kuuluvat ”uskonnollisuutta korostavaan” toisia ihmisiä lyttäävään, Jumalaa vähättelevään ja itseä piiskaavaan toimintaan. Ja yhtälailla ”uskosta elävän” toimintatapa jää minulta monesti toteuttamatta. Kehotus ”Valvokaa!” tai paremminkin ”Valvo!” tulee tarpeeseen.

Mutta onhan valvomisessa osansa armollakin. Ajattelen kertomusta opetuslapsista, jotka nukahtivat, kun Jeesus pyysi heitä valvomaan ja rukoilemaan kanssaan. Mitä Jeesus teki, kun löysi heidät nukkumassa? ”Ettekö te jaksaneet valvoa?” hän kysyi. Ja tuntui jättävän asian omaan arv(m)oonsa.

Onneksi on armo. Vaikken jaksa valvoa kaiken aikaa, saan levätä Jumalan rauhassa. Jumalan rajattomuus sulkee sisäänsä kaiken, myös minut. Jeesus kulkee seurassani myös tänään. Aavistuksenomaiset hetketkin tässä todellisuudessa auttavat elämään uskosta, auttavat valvomaan.

*Matt. 25:1-13

**”På tal om att kristen tro handlar mer om relation, än religion:n religiös påpekar människors brister- en med relation älskar människorna.En religiös säger: Vad var det jag sa!?- men en med relation gråter med de som ramlat.En religiös dömer folk till ”skräphögen”- en med relation reser upp dem.
En religiös kallar sin egen vilja för ”Guds vilja”- en med relation är lyhörd för Guds väg.
En religiös sätter villkor kring Gud- en med relation vet att Gud är gränslös.
En religiös utövar makt över andra- en med relation betjänar andra.
En religiös lever i prestation – en med relation vilar i Gud.
En religiös räknar antal kyrkbesök- en med relation går med Jesus i vardagen.” (Simon Ådahl)

Eläämäänsä tutkaili