Hurjasti hyvää

Olin huomannut sen jokin aika sitten. Viikko tai kaksi. Joulukuusi tönötti paikallisen kaupan aulassa vähäkoristeisena. Tai ehkä siinä oli koristeitakin. Ainakin siinä oli pieniä lappuja, joissa taisi olla tekstinä ”Tyttö 10v.”, ”Poika 16v.” Ehkä lapuissa oli kerrottu jotain muutakin. Mutta enpä voinut sitä enää tarkistaa, kun juuri ennen itsenäisyyspäivää olisin ottanut puusta kuvan tähän bloggaukseen.

Joulukuusi lappuineen oli kadonnut. Poissa. Tyystin, täysin, kokonaan. Onneksi minulle ja muille etsijöille oli jätetty tiedoksi lappu: ”Kaikki lahjoja tarvitsevat lapset ovat antaneet jo toiveensa, joten laput ovat valitettavasti tältä vuodelta loppu. Kiitos kaikille osallistumisesta keräykseen.”

Tämähän on hienoa. Ei ollenkaan valitettavaa. Lahjoja antavat ovat ottaneet lappunsa ja ajallaan toimittavat/neet lahjansa keräykseen. Toiveita esittäneet lapset ja nuoret saavat ainakin sen yhden lahjan. Hyvä hyvä.

Samantien kävelin vähän matkaa eteenpäin. Aulassa oli toinen puu, joka tarjosi heti uuden mahdollisuuden hyvään. Muovipussittoman Keravan organisoima kestokassipuu oli paikallaan. Se tosin oli karun kassiton kuten joskus ennenkin. Mutta tällä kertaa ohikulkijalla olikin sattumalta tai tarkoituksella pari kestokassia puuhun ripustettavaksi. Tämän päivän hyvä työ, tai yksi niistä, tuli tehdyksi. Tämäkin lienee lasten ja nuorten toiveiden täyttämistä, pieni teko maailman muovisuuden vähentämiseksi. Hyvä, hyvä.

Samalla kulkemisella pistäydyin Katupappilaankin. Siellä oleva puu antoi myös mahdollisuuden hyvän tekemiseen. Tämä puu oli ihan toisenlainen kuin Joulupuukeräyksen jo tehtävänsä täyttänyt kuusi tai muovipussittoman Keravan puinen kestokassinaulakko. Sillä kassien ja toivelappujen sijaan sukkapuussa roikkui nimensä mukaisesti lahjoituksena saatuja sukkapareja seuralaisineen. Oli isoja sukkia, ja pieniä sukkia, oli perussukkaa ja kirjoneuletta, oli myös tehdastekoisia sukkia kauppapaketeissaan. Mieltäni ilahdutti hyvännäköinen sukkapuu, johon sukkia voi toimittaa vielä ainakin parin viikon ajan. Siispä lankoja ostamaan!

Diakoniatyön jouluaterialla sukkia jaetaan tarvitseville ja mitä jää, niin talven mittaan muillekin sen mukaan, kun tarpeen on. Moni saa varpaansa lämpimiksi. Hyvä, hyvä.

Kauppareissuni kolme puuta ovat vain esimerkkejä mahdollisuuksista tehdä hyvää. Ei tarvita fanfaareja eikä rumpujen pärinää. Ei tarvita suuria summia eikä jotain erityisiä taitoja. Ei tarvita tiettyä vuoden ja juhlan aikaa. Hurjasti hyvää voi tehdä koska tahansa. Nyt heti ja huomenna. Jouluna ja juhannuksena. Ja niin monet, lukemattomat, tekevätkin. Luulenpa, että jokainen meistä ainakin joskus. Suurta meteliä pitämättä, itselleen mainetta ja kunniaa keräämättä, iloisin mielin omastaan jakaen. Hyvä hyvä!

Hyvillä mielin hyvästä