Liisa Laurila

Pyhä pienokainen

Joulukuusen oksalla hopeaa kimaltava pallo, jota kynttilä valaisee.
Joulu.
Miten ihana sana.
Taas se on, uusi.

Joulu.
Niin monta muistoa.
Vain yksi pieni sana.

Joulu.
Se tuoksuu, se tuntuu.
Onnea, iloa, värejä.

Joulu.
Sydämet tavoittaa.
Miten ihana sana.
Pyöreän kiven pintaan maalattu hellyyden ikoni, madonna ja lapsi. Maalannut Sirja Luhtanen, Lohja.
Sinisen talviyön keskellä
kirkkaimmat tähden välkkeessä
syntyy kaivattu, toivottu lapsonen.

Sinisen talviyön suojassa
äitinsä huomassa, rakkaudessa
uinuu aarre, suloinen pienokainen.

Sinisen talviyön holvissa
kaikuu enkelilaulu ja taivaassa
kiitosvirsi soi harras, kuninkaallinen.

Sinisen talviyön taittuessa
uuden aamun valoa loistaessa
katsoo Pyhään perhe, onnellinen.
Pieni keramiikkaenkeli laulaa joulun lapsen ylistystä.
Pienet joulun sadut
tulevat taas todeksi.
Joulun kaikki ihmeet
tuovat valon sydämiin.

Jouluvalon loistaessa
Pimeys kauas pakenee
Tunnelmassa sinisessä
rauhaa kaikki säteilee.

Lahjaksi me Joulun saamme
Lahjat saamme ojentaa.
Onnellista joulunaikaa
Tahdon sulle toivottaa.
Adventtikynttilät, vielä sytyttämättä.

Parhaan Joulun toivotuksin Liisa

0 comments on “Pyhä pienokainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: