Muuttumaton Raamattu?

Tämä meidän kristillinen uskomme on mielenkiintoinen maailma. Se on sellainen, jossa minulle jo yhdestä sanasta saattaa avautua kiinnostava ja filosofinen maailma, jossa riittää lukemista ja miettimistä. Kaiken lisäksi se saattaa johtaa tilanteisiin, jossa toisella puolella maailmaa oleva ystävä painiskelee samanlaisten asioiden parissa  – vai mitä Kaisa Kariranta!

Tällä kertaa tämä sana oli ”kandake”. Olin tammikuun puolivälissä kirkkoväärtivuorossa Keravan kirkossa ja minulle lankesi luettavaksi Apostolientekojen teksti, jossa puhuttiin etiopialaisesta hoviherrasta ja Filippuksesta. Siinä mainittiin, että tuo tekstin hoviherra oli Etiopian kuningattaren, ”kandaken” varainhoitaja eli siis eräänlainen ”valtiovarainministeri”.

Minua kiinnosti, mitä tuo ”kandake” merkitsee, kun se päivän tekstissä kirjoitettiin pienellä alkukirjaimella, mutta useimmissa netissä löytyneissä muissa teksteissä sitä käsiteltiin erisnimenä, eli kirjoitettiin isolla ”K:lla”.

Viisastuin netin tekstien kautta. Kandake ei ole muinaisen Kushin eli Nubian eli Etiopian kuningattaren nimi. Kandake ei itse asiassa taida olla edes kuningatar, vaan ainakin ”kaikkiviisaan” englanninkielisen Wikipedian mukaan kuninkaan sisar, joka synnytti seuraavan vallanperijän eli hänestä tuli näin kuninkaan äiti. Kyseessä oli ns. matriarkaalinen järjestelmä (engl. matrilineality).

No, tämä oli mielenkiintoinen tiedonmuru, mutta asia sai minut pohtimaan sitä, miksi ”kandakea” käsiteltiin erilaisissa Raamatun selityksissä ja erikielisissä versioissa vähän toisistaan poikkeavasti. Törmäsin keskusteluihin, joissa pohdittiin sitä, onko käyttämämme Raamatun teksti lopulta muuttumaton?

Huomasin, etten ollut pohdintani kanssa yksin! Samaan aikaan kauas valtameren taakse matkustanut ystävämme – pastori Kaisa Kariranta, siirtolaispappi USA:n Oregonissa – valmisteli samasta Etiopian hoviherra ja Filippos -tekstistä saarnaansa.

Kaisa valitsi saarnansa tärkeäksi pointiksi hoviherran sanat ”Jeesus on Jumalan Poika”. Kun saarna piti valmistaa osin suomeksi, osin englanniksi, hän törmäsi hämmentävään havaintoon. Englanninkielisessä Raamatussa ei ollut koko lausetta ”Jeesus on Jumalan Poika”! Hämmennyksekseen  hän huomasi myös sen, että ”englanninkielisiä käännöksiä on lisäksi vaikka kuinka monta ja ne kaikki ovat erilaisia kielellisesti, mutta siis myös käännösperusteiltaan”, kuten hän Facebook-päivityksessään ihmetteli.

Kaisan pohdinta sai nopeasti muutaman ystävän kommentoimaan asiaa. Raamatuntutkija, Suomen Pibliaseuran Niko Huttunen, selitti, että ”käännöksessä ko. jae oli jätetty pois, kuten eräitä muita vastaavia. Tämä synnytti salaliittoteorioita. 92:ssa (vuoden 1992 käännöksessä) asia ratkaistiin niin, että kadonneet jakeet palautettiin hakasulkeissa, kuten tämäkin ja samalla lisättiin alaviite selitykseksi. Tämä siis oli lukijoiden takia tehty poikkeama normaaliin tekstikritiikkiin, jonka periaatteiden mukaan jakeen olisi pitänyt jäädä pois. Jos jaejakoon ei tapahdu muutoksia, on menty normaalien periaatteiden mukaan ja jätetty tekstiä pois. Erot eivät UT:ssa ole yleensä suuria 92 ja 38 välillä. Sen sijaan vertailu 1776 kanssa on kiinnostava. Oma lukunsa ovat Mark:n loppu ja aviorikoksesta tavattu nainen Joh:ssa, jotka tekstikriittisin perustein tulisi jättää pois. Traditio painaa kuitenkin niin, että 92 otti ne hakasulkeissa. 38 ei halunnut paljastaa lukijoille tekstikriittisiä ongelmia ja siksi ko. kertomukset ovat mukana vaikka toisaalta ihmettelemäsi jae on poissa”.

Meille keravalaisille myös hyvin tuttu muusikko ja kääntäjä Eero Hämeenniemi toi esille omassa Facebook-kommentissaan sen, että Raamatun käännösten eroista on käyty paljon keskustelua, koska vuosisatojen ajan pyhät tekstit siirtyivät sukupolvelta toiselle kopioiden kautta. Ei ollut kirjapainoja kuin vasta 1500-luvulta alkaen ja sen jälkeen käännös- ja kopiointierot – vahingot ja tahalliset muutokset – oli helppo huomata.

Eero Hämeenniemi tarjosi myös nettilinkkiä teokseen, jota Raamatun tekstieroista kiinnostuneet ovat jo vuosia mielenkiinnolla lueskelleet. Tämä amerikkalaisen tutkija Bart D. Ehrmanin ”Misquoting Jesus”-teos (suomeksi suunnilleen ”Väärinlainattu Jeesus”) on aiheuttanut paljon suukopua ja väittelyitä.

Minäkin tietysti luin muutaman otteen Ehrmania, mutta jatkoin Googlen parissa aihetta. Netistä löytyy runsaasti aika fanaattisiakin näkemyksiä Raamatun tekstien täsmällisyydestä. Jotenkin lohduttavaa oli lukea teknisen alan ammattilaisten, Otaniemen teekkarien Ristin killan lehden artikkelia otsikolla ”Onko Raamattu muuttumaton?

Insinöörimäisellä täsmällisyydellä kirjoituksessa punnitaan asiaa puolesta ja vastaan. Johtopäätös on kuitenkin se, että Raamattu ei ole pysynyt kahtatuhatta vuotta muuttumattomana. ”On täysin varmaa, että sisältö ei ole enää sama”. Tämä on ymmärrettävää, koska ensimmäisiä käsin kirjoitettuja kopioita ei ole olemassa ja aina vuoteen 1455 asti elettiin tuskallisten käsin kopiointien varassa. Luostarien munkit tekivät vahingossa kopiointivirheitä, mutta he muuttivat myös opillisista syistä painotuksia tai jättivät jotakin pois.

Insinöörien pohdinta ei silti johda siihen, että sisällön epävarmuuden takia Raamattu pitäisi hylätä. Teekkarien mukaan Raamatun sanoma on pysynyt riittävän samana ja viesti vielä 2020-luvunkin ihmiselle ymmärrettävänä. Sen sijaan pilkuntarkka tarrautuminen jonkun tietyn vuoden raamatunkäännökseen tai yksittäisen jakeen sanoihin johtaa siihen, että pidämme meitä ennen eläneiden käyttämiä Raamattuja kelvottomina. On hyvä muistaa, että kristityt ovat pärjänneet puolitoistavuosisataa hieman toisistaan poikkeavien raamatunkäännösten kanssa, eikä perussanoma ole muuttunut.

Sanoin alussa, että Raamatun tekstien maailma on mielenkiintoinen. Olen aina nauttinut sellaisista saarnoista, joissa avataan päivän tekstejä erilaisten käännösten ja historiallisten merkitysten kautta. Minut vanhat tekstit saavat miettimään Jeesuksen ajan maailmaa, ihmisten elämää ja arvoja. Olen aina hyväksynyt sen, että Raamattua ei kirjoitettu alun perin suomeksi. Kaikki meidän versiomme ovat siis käännösten käännöksiä ja käännöskomiteoiden yhdessä pohtimia, ehkä joidenkin sanojen osalta jopa äänestyspäätöksillä, hyväksymiä kokonaisuuksia.

Kaiketa monimutkaisuudesta huolimatta Raamatun jakeista avautuvat ainakin minulle riittävästi uskoni perustat – armo, anteeksianto ja turva.

Hannu-Pekka Laiho