Oman käden jälki

Olen viime aikoina tehnyt innokkaasti käsitöitä. Käsitöissä on ihanaa nähdä oman käden jälki ja samalla ne ovat projekteja, joilla on selkeä alku ja loppu. Lisäksi niissä edistymisen näkee konkreettisina muutoksina. Parhaassa tapauksessa, projektin päätyttyä, kehoa lämmittää uusi asuste ja mieltä onnistumisen kokemus.

Työssä ja muussa arjessa on paljon projekteja ja prosesseja, joilla ei ehkä ole niin selvää aloitus- tai päätepistettä. Lisäksi elämään kuuluu paljon muuttujia, jotka vaikuttavat esimerkiksi siihen, että asiat eivät menekään niin kuin oli alun perin suunnitellut. Jos taas käsityötä tehdessä noudattaa tarkasti kaavaa tai ohjetta, lopputuloksesta tulee se, mitä on luvattu.

Oman käden jäljen näkeminen ja sitä kautta välittömän palautteen saaminen on myös palkitsevaa ja virkistävää, sillä elämän eri osa-alueilla omien tekemisten ja valintojen jälki voi näkyä vasta vuosien päästä, jos silloinkaan. Toisinaan voi olla jopa turhauttavaa tai epämotivoivaa toimia ilman välitöntä palautetta, esimerkiksi kiitosta. Kuitenkin sanoilla, teoilla ja valinnoilla on usein jonkinlaista vaikutusta. Voi olla, että vuosien päästä toinen ihminen edelleen muistaa sen yhden mukavan sanan, joka hänelle sanottiin, vaikka hän itse tulikin juuri silloin äksyilleeksi. Erilaiset kokemukset ja tilanteet voivat kantaa hämmästyttävän pitkälle – puhumattakaan tietysti esimerkiksi liikunnan ja ravinnon merkityksestä tuleville elinvuosille.

Kristittynä elämisessä voi tehdä samanlaisia huomioita: Tehtäväksemme on annettu levittää armon ja toivon ilosanomaa eteenpäin. Voi olla, että omat sanat tai teot eivät tänään aiheuta suurempia vaikutuksia, mutta ehkä niistä jää jonkinlainen siemen, joka alkaa itää vuosien päästä. Ja Jumala toimii meistä riippumatta.

Ensimmäisen itsetekemäni villasukan valmistuminen kesti noin seitsemän vuotta (kyllä: vuotta). Puolikas sukka vietti suurimman osan ajasta laatikossa, minkä lisäksi purin sen alkusilmukkaan asti ja aloitin uudelleen. Loppujen lopuksi sukasta tuli valmis ja se sai pian myös parin lämmittämään toistakin jalkaa.

Arjen pienet hyvät sanat tai teot eivät yleensä vahingoita ketään, vaikka kiitollisuus ei näkyisi selkeästi kyseisessä hetkessä. Niin käsitöissä kuin elämässäkin kärsivällisyys yleensä palkitaan.

Iloa viikon keskelle toivottelee
Nea