Vastuullisuudesta

”En se minä ollut!” ”Mutta kun tuo toinen…” ”No eihän tässä nyt kuinkaan käynyt, anna jo olla!”

Kuulostaako tutulta? Monesti mokatessamme yritämme kiemurrella vastuusta selittelemällä ja syyttelemällä. Pidämme viimeiseen asti kiinni siitä, että enhän MINÄ tehnyt mitään väärää.

Mutta tein kuitenkin. Ja jos uskaltaisin olla rehellinen itselleni ja toisille, niin tietäisin sen itsekin. Maailma ei kuitenkaan kaadu siihen, että on tullut tehtyä moka. Virhettä voi lähteä parhaansa mukaan korjaamaan ja oppia siitä tulevaisuutta varten. Jos taas piilottelee mokaansa ja välttelee vastuutaan, seuraukset saattavat olla tuhoisammat. Jos esimerkiksi rikkoo vesihanan ja jättää sen vuotamaan, vesivahinko on vakava. Jos olisi heti soittanut huoltomiehen, olisi säästytty paljolta harmilta. Tai jos ei saa omaa osuuttaan projektista tehtyä, muttei kerro sitä työparilleen ennen kuin juuri ennen esimiehen eteen kävelemistä.

Vastuullisuus ei kuitenkaan ole pelkkää virheiden myöntämistä ja korjaamista, vaan se on myös aktiivista otetta hyvään. Voimme olla aktiivisia vastuunkantajia niin työssä kuin arjessa ja ahkeroida meille tärkeiden asioiden eteen. Toiset auttavat esimerkiksi ikääntyneitä sukulaisiaan, toiset ovat seurojen hallituksissa, toiset auttavat kodittomia eläimiä. Vastuullisuus on ennen kaikkea sen ymmärtämistä, että minun tekemisilläni ja tekemättä jättämisilläni on merkitystä. Juuri minun, juuri tässä ja juuri nyt.

Erityisesti nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa on erityisen tärkeää, että aivan jokainen meistä toimii vastuullisesti ja kantaa oman kortensa kekoon. Säännöt ja rajoitukset on annettu meille jokaiselle turvaksi ja yleiseksi hyödyksi, vaikkei se aina siltä tuntuisikaan. Joten jos olet vasta palannut ulkomailta, pysy kotona. Jos olet sairastunut, pysy kotona. Jos olet saattanut altistaa muita sairaudelle, ole rehellinen. Kyse on muiden ihmisten terveydestä ja turvallisuudesta. Ollaan mieluummin liian varovaisia!

Vaikka vastuunottaminen voi olla vaikeaa, se on myös erittäin tärkeää. Voi tuntua ahdistavalta ja pelottavalta olla vastuussa niin isommista kuin pienemmistäkin asioista. Vastuunkantamista voi onneksi myös opetella. Omasta ikätasosta, elämäntilanteesta ja henkisestä kuormituksesta riippuen vastuun määräkin voi vaihdella. Esimerkiksi alakoululainen voi olla yksin vastuussa läksyistään ja reppunsa pakkaamisesta, mutta ei perheen ruokaostosten suunnittelusta. Tai vanhempi voi olla vastuussa lastensa kotiintuloajoista ja ajanvietosta, mutta ei puolisonsa.

On tärkeää huomata, milloin itselle pyritään kasaamaan liikaa vastuuta. Sellaista vastuuta, joka kuuluisi jonkun toisen kannettavaksi. Vaikka kuinka haluaisimme tehdä enemmän, voimme tukea toista vain tiettyyn pisteeseen asti. Emme voi yksin olla vastuussa toisen ihmisen elämästä tai valinnoista. Rohkaisenkin jokaista miettimään omaa suhtautumistaan vastuuseen. Otanko helposti liikaa vastuuta kannettavakseni, vai odotanko kenties muiden hoitavan vaikeat ja epämiellyttävät asiat? Oletpa kumpaa ääripäätä tahansa tai kenties jotain siltä väliltä, haluan rohkaista sinua. Juuri sinun tekemisilläsi on merkitystä. Meille aivan jokaiselle.

– Emmi Gong