Auttaako tiede vai Jumala?

YLE-kolumnissaan 8.4. julkkisprofessori Kari Enqvist käsittelee koronaepidemiaa eri kanteilta ja löylyttää terveesti sen ympärillä pyörivää huuhaata. Taitavana kirjoittajana hän provosoi ja vetelee mutkia suoraksi, arvatenkin houkutellakseen lukijat mukaan keskusteluun. Nappasinpa minäkin koukun leukaperääni.

Enqvist vertailee kansan ja päättäjien suhtautumista kriiseihin ennen ja nyt. Talvisodan aattona Helsingin rautatieasemalla kansa saatteli pääneuvottelija Paasikiven Moskovan-junaan veisaamalla Lutherin virttä ”Jumala ompi linnamme”. Virren ensimmäisen säkeistön johtopäätöshän on, että vain Herra hänet (= vainoojan) voittaa.

Kolumnisti puolestaan päätteli, että ”vainooja (= koronavirus) on nytkin kavala ja kauhea, kiivas, kiukkuinen ja julma hirmuinen. Mutta tänään me laulamme, että vain tiede hänet voittaa.”

Kannattaa kuitenkin huomata, että vuosien 1939 ja 2020 kriiseissä vastassa olivat tyystin erilaiset viholliset – joskin Stalinin ja koronaviruksen uhriluvut saattavat lopulta osua samaan suuruusluokkaan.

Kristikansan keskuudessa ei liene epäselvyyttä siitä, että nyt kannattaa ottaa käyttöön kaikki tieteen ja teknologian keinot, joilla viruksen valtaa kavennetaan ja sen aiheuttamia tuhoja torjutaan. Samalla on hyvä muistaa, ettei virusta näinkään kokonaan voiteta. Sen jäljiltä jää satoja tuhansia, ellei miljoonia vainajia ja satakertaisesti surijoita.

Talvisota, toinen maailmansota ja kaikki nykyiset sodat poikkeavat luonteeltaan täysin siitä kamppailusta, jota nyt käymme pikkiriikkistä virusta vastaan. Tieteellä ei näytä olevan annettavaa perinteisten sotien estämiseen, rajoittamiseen tai lopettamiseen. Päinvastoin, tiede ja teknologia tuottavat yhä parempia välineitä sotivien osapuolten käyttöön. Tutkimustiedon räjähdyksenomainen kasvu ei lopeta sotia, koska näiden syynä ei viime kädessä ole tiedon puute vaan arvo- tai asenneongelmat kuten vallanhimo, alistamisen halu tai käsitys oman ideologian ylivertaisuudesta.

Filosofian ja teologian suuri ratkaisematon ongelma on, että jos kerran Jumala on kaikkivaltias, miksi hän sallii kärsimyksen maailmassa. Hyvä kysymys on sekin, että jos kaikkivaltias tiede siirretään Jumalan paikalle, poistuuko muutoksen myötä myös kärsimys maailmasta. Saanen epäillä 40-vuotisen tieteentekijäkokemukseni perusteella.

Kärsimyksen ongelman kanssa joudumme elämään varsinkin ”oikeissa” sodissa ja virussodissa sekä niiden jälkeisessä ajassa. Jeesuksen tulokulma asiaan ei ollut ongelman akateeminen pohdinta vaan hän rohkaisi työhön ja elämään myös kärsimyksen keskellä: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”

Otsikkoon palatakseni, eikös Jeesus ohjeistanut meitä jotenkin siihen tapaan, että antakaa tieteelle mikä tieteen on ja Jumalalle mikä Jumalan on? Siis rauhanomaista rinnakkaiseloahan tässä kaivataan.

Talvisodan veteraanien näkökulma otsikon pohdintaan löytyy Pelkosenniemen taistelun muistopaadesta.