Pää pystyyn!

Lammaslauma on monessa mielessä sopiva roolimalli seurakunnalle. Verkkaisesti liikehtivä, rauhallisesti märehtivä lammas olisi oiva samaistumiskohde myös sille kuumakallelle, joka ymmärtää puheen taistelevasta seurakunnasta kehotukseksi tiukkaan jäsentenväliseen otteluun.

Lammasvertauksissa on myös vaaransa. Ne saattavat passivoida seurakuntalaisia silloin, kun pitäisi hieman ärhäköityä ja väläyttää kulmahampaita.

Viime vuosina kirkkoa ja uskontoa on pöllytetty oikein huolella. Äänekkäät pikkuklikit ottavat ilmatilan haltuunsa ja haastavat kirkkoa median ja julkisuuden avulla. Leniniä mukaellen, hyödyllisinä idiootteina tässä touhuavat ohuilla uskontotiedoilla varustetut toimittajat.

Kirkko ottaa iskut vastaan lammasmaisesti ja luovuttaa turhan usein aloitteen hyökkääjälle. Puolustus perustuu kaiken sen hyvän kuvaamiseen, mitä kirkko saa aikaan. Mielikuvatasolla vaarana on ajautua ikään kuin yhdeksi Norppa-arpojen kaupittelijaksi ja hyväntekeväisyysjärjestöjen jonon jatkeeksi.

Omat lähtökohdat ovat puolustuksen paras perusta. ”Jos miekkailija haastaa sinut kaksintaisteluun, älä valitse aseiksi miekkaa.” Kirkon ainutlaatuinen asia – kristinuskon ydinsanoma – on se, jota kaikissa tilanteissa tulee tuoreesti viestiä ja jolla kirkko erottuu WWF:stä, UFF:ista ja Punaisesta Rististä. Helppo sanoa, vaikea panna toimeksi.

Miksi ylipäätään pitäisi puolustautua eikä vain kääntää poskea hyökkääjälle? Siksi, että kysymys on lähimmäisenrakkaudesta. Siis miten?

Niin kauan kuin Suomessa vältytään heittelemästä polttopulloja jumalanpalveluksiin, kirkkokansa pystynee elämään uskonsa kanssa ilman erityistä suojelua. Poskea voi siis kääntää muutaman asteen hyökkääjän suuntaan. Mutta kysymys onkin niistä lähimmäisistä, joiden kirkkotie on nurmettunut tai sitä ei ole koskaan tullut tallatuksi. Ajattelen lähinnä lapsia, joilla on lasten oikeuksien perusteella myös oikeus evankeliumiin.

Tähän liittyen, Suomessa on muuten vallalla omituinen kaksinaismoraali. Lapsia jätetään kastamatta ja opettamatta ajatuksella, että he voivat sitten teininä valita uskontonsa tai olla valitsematta. Kohta taitaa olla myös tahditonta kysyä, syntyikö perheeseen tyttö vai poika. ”Hän päättää sen aikanaan itse.” Kuitenkin taaperoille tarjoillaan päiväkodissa ilmastotietoisuutta, seksuaaliterveyttä, tasa-arvoa ja muita sinänsä hyviä asioita ja arvoja. Miten uskonnosta voi tehdä punnittuja valintoja, jos perustiedot asiasta ovat nollan tasolla?

Tiede on hyvä työkalu mutta huono uskonto. Tiedeuskovaisten suunnasta tulee jatkuvasti ripitystä siitä, että kaikkivaltias tiede on aikaa sitten ajanut uskontojen ja jumalten ohi. Näitä uskossaan vahvoja on vaikea vakuuttaa muista vaihtoehdoista, mutta epävarmoille kannattaa viestiä kristinuskon ajankohtaisuudesta.

Aina kun ihminen halutaan työntää vain osaksi eläinkuntaa, me voimme korostaa selviä erojamme eläimistä ja painottaa ihmisen ainutlaatuisuutta ja arvoa Jumalan kuvana. Vaikka tieteellinen maailmankuva täydentyy koko ajan, tieteen menetelmin ei koskaan päästä kiinni maailmankatsomuksen kaikkiin peruspalikoihin kuten arvoihin ja uskomuksiin. Polku alkuräjähdyksen ensi hetkistä nykypäivään on hyvin tiedossa, mutta asiat ennen alkua jäävät aina uskon varaan. Se, että maailmankaikkeus näyttää päätyneen nykytilaansa miljardien ja miljardien sattumien summana, ei vielä todista sitä, että näin olisi oikeasti käynyt. Kristinusko ei myöskään alkanut välähdyksestä profeetan päässä, vaan sillä on jäljitettävä, dokumentoitu ja monella tavalla tutkittu syntyhistoria.

Pidetään siis reilusti pää pystyssä ja todetaan itsestään selvänä asiana, että kristinusko voi olla valistuneen nykyihmisen elämän perusta. Korostetaan myös, että perustuslakimme takaa positiivisen uskonnonvapauden. Usko ja sen merkit saavat näkyä julkisilla paikoilla. Käytetään tätä vapautta vastuullisesti ja avoimesti.