Liisa Laurila

Hyvää kevättä, rakkaat lapset!

Mumminmökissä on monta pientä pehmopupua, joilla lapsenlapset leikkivät.  Nyt ne odottavat pikkuisia seurakseen ja ilokseen.
Mumminmökissä odottavat puput leikkijöitä.

Valoisaa kevättä sinisille silmille! Kaikkea hyvää, iloista mieltä! Ihania elämän retkiä ja seikkailuja! Onnea! 

Mummina katselen, kuulostelen lapsenlapsien elämää koronamuurin takana. Tapaamiset, halaamiset ja sylihetket ovat jääneet. 

Niitä meillä ukin kanssa on kova ikävä. Onko teilläkin ikävä? Jaksetaanko vielä yhdessä odottaa? 

Sitten, kun taas on mahdollista tavata, sitten rutistetaan oikein kunnolla. Ollaan yhdessä ja luetaan, leikitään pihalla, ollaan. Ihan varmasti. 

Mummi-ikäiselle koronakaranteenin muutamat viikot ovat vain pieni etappi elämän polulla. Harvalle kuukauden, kahden poikkeustila on ainoa tai ensimmäinen vastamäki, johon on päiviensä aikana joutunut sopeutumaan. Kokemus menneestä elämästä asettaa asiat oikeaan mittakaavaan ja auttaa jaksamaan.  

Päiväkoti-ikäiselle kuukausi on iso osa elämää ja elämänkokemusta, melkein järkäle. Miltä kuukausi lapsesta tuntuu? Kuukauden ero ja etäisyys? Onko se käsittämättömän pitkä ja hahmoton? Kuinka paljon siitä jää mieleen ja muistoihin? Jääkö ikävä alitajuntaan? Kuinka pian jokin tärkeä unohtuu? 

Kun lapset olivat pieniä, mietin, kumpi oikein oli kasvattaja ja kumpi kasvatettava. Vanhemmuus oli aivan yhtä opettavainen kokemus aikuiselle kuin kasvaminen lapselle. Lapsen kanssa eläminen opetti jo jonkinlaisiin aikuisrutiineihin tottuneelle vanhemmalle joustavuutta ja kärsivällisyyttä. Oppia elämästä vaihtelevien tilanteiden rytmissä, taitoa katsoa pikkusotkujen yli ja kohti tulevaisuutta. Oli luovuttava niuhotuksesta eikä se ollut ollenkaan paha asia. 

Sanotaan, että karanteeni on kaikkien parhaaksi ja että se suojelee isoäiti-ikäisiä. Lääketieteelliset perustelut on kuultu monta kertaa. Suojeleeko karanteeni myös sieluja? Ketä tässä lopulta varjellaan? Tiedot ovat ristiriitaisia, syiden ja seurausten ketjut hahmottuvat hankalasti. Tietoa ja epätietoa on mummien ollut vaikea erottaa toisistaan. 

Lapsi elää tulevaisuutta. Lapselle soisi huolettoman, onnellisen lapsuuden ja kirkkaan näköalan tulevaisuuteen. Ei pelkoa eikä uhkakuvia vaan turvallisia aikuisia ja lujia ihmissuhteita elämän tueksi. Miten isovanhempi voi olla rakentamassa turvaa, kun ei edes lähellä voi olla? 

Lapsuuteni voimahahmo, vanha Martta oli elänyt pitkän, aineellisesti vaatimattoman, kaikilla muilla mittareilla rikkaan elämän. Kun Martta joutui jättämään kotimökkinsä ja muuttamaan tyttären luokse kerrostaloon, hän kertoi, kuinka oma rakas koti oli hyvässä hoidossa: ”Jätin sen suuremman käden suojaan.” 

Martta uskalsi luottaa suuremman käden suojaan. Meidän on luovutettava lapsemme ja lapsenlapsemme suuremman käden suojaan, lausuttava iltarukous lapsen turvaksi. 

Varmasti tämä kaikki on rajallista ja ohimenevää, mutta helppoa se ei aina ole. 

Pysytään terveinä! 

Kaikkien takia, mutta erityisesti lasten vuoksi. Onnellista elämää, pienokaiset!  

Mumminmökin ikkunalla nallet katsovat maailmaa ja osallistuvat karanteeniajan nallehaasteeseen.
Nallet katsovat ulos maailmaan. Nallehaaste vastaanotettu!

0 comments on “Hyvää kevättä, rakkaat lapset!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: